PUTKET SUORIKS

Kohti kotia

2010-05-10T01:42:00.000-07:00

Viimeinen ilta Japanissa. Majatalon pitajat halusivat pitaa jonkuntyyppiset grillibileet, tehda meille vartaita ja kartsata niita murkinaksi. Tuossa alakerran oleskelutilassa on tulisija jossa ne paistoivat meille ekana aamuna kalaa.

Tulivuoren jumala ei ollut suotuisa. Taivas on kirkas ja pitaa lentaa kotiin. Tanaan haettiin vikat tuliaiset, huomenna edessa on parin tunnin junamatka lentokentalle ja sielta kymmenen tunnin lento kotiin. Paastaan ajassa taaksepain ja ollaan varmaan joskus iltapaivalla tai illalla kotona.

Tanaan on ollut ensimmainen sadepaiva, silti on ollut mukavan lamminta taalla Kiotossa. Ei tekisi mieli lahtea, arjen kita odottaa.

Juosten kumarrettu zen

2010-05-08T21:56:00.001-07:00

Ihmeen kaupalla paadyttiin J:n ja I:n kanssa Sokokuji temppelille harjoittamaan zazenia. Illalla kaveria lahti viela onseniin lillumaan kun tulin K:n kanssa hotellille tsillaamaan. Ajattelin etta jos kaverita jaksaa herata viela aamulla valvomisensa jalkeen, tulevat ne herattamaan mutkin.

Aamulla herasin siihen etta kaverit seisoo pedin paassa ja kyselee etta lahdetaanko etsimaan zendoa. Meilla oli epamaaraiset merkinnat kartassa ja lahdettiin randomilla oikeaan ilmansuuntaan. Piti vahan juosta mutta kyselemalla neuvoja paadyimme paikalle juuri viime minuutilla. Juostiin portista sisaan ja tehtiin pienet kumarrukset juostessa.

Naurava pappa oli ottamassa meita vastaan, viittoi sisaan ja neuvoi ottamaan sukat pois jalasta. Menimme huoneeseen jossa japanilainen hemmo neuvoi japaninkielella istuma asentoja ym muodollisuuksia. Hyvin parjattiin ottaen huomioon ettei kukaan siella puhunut englantia.

Seuraavaksi menimme isompaan saliin missa oli jengia istumassa. Istuuduttiin perseellemme ja kaveri loi palikoita yhteen niin etta meinasi huuto paasta. Sitten iskettiin kelloa ja oltiin paikoillamme.

Istuttiin pari puolen tunnin patkaa, valilla kellot soi ja jengi kaveli jonnekin. Ne oli varmaan pidemmalla retriitilla siella. Valilla sai gassholla pyytaa vahan kepilla pieksentaa etta pysyy hartiat rentona ja hereilla. Lopuksi tuli toinen jehu kertomaan jonkun stoorin japaniksi.

Mainio aloitus aamulle.

Kiotoon

2010-05-07T17:36:00.001-07:00

Eilen jai Sapporo taakse. Lensimme parin tunnin lennon Etela Japaniin Kioton kentalle josta jatkoimme viela junalla reilun tunnin Kiotoon.

Oli surku lahtea ja jattaa treenikaverit, mutta nyt on viela pari paivaa tsillailua Kiotossa ilman tahdittavia aikatauluja. Osa porukasta jai Sapporoon, meita lahti yhdeksan hengen kielitaidoton sakki tanne. N oli osannut varata meille paikan perinteisemman nakoisesta majatalosta jossa on kaikki tatamimattoja ja paperiseinia myoten, pieni sisapuutarha jne jne.

Heitettiin kassit huoneeseen ja lahdettiin metsastamaan syotavaa. Lopulta saatiin matot naamaan ja istuttiin alakerran oleskelutilaan missa pari japanilaista matkaajaa olivat juomassa. Iskettiin koko jengi siihen ja heti oli juhlat pystyssa. Yhdesta suunnasta kaadettiin sakea, yhdesta viskia ja yhdesta luumuviinia.

Aamulla paistoivat kalaa tuossa poydan aarella ja poydat oli taynna kippoja ja kuppeja joista loytyi mm paikallista herkkua nattoa, fermentoitua papua tai jotain hirveaa venyvaa madatettya poperoa.

Taalla on lampimampi kuin pohjoisessa, auringossa on ihan t paita keli. Suunnitelmissa olisi etsia tanaan puisto jossa voitaisiin vahan heilua, ja onsen johon voisi menna uittamaan kolottavia luita ja jumisia lihaksia.

Kiotoon

2010-05-07T17:36:00.000-07:00

Eilen jai Sapporo taakse. Lensimme parin tunnin lennon Etela Japaniin Kioton kentalle josta jatkoimme viela junalla reilun tunnin Kiotoon.

N oli maininnut etta yritamme paasta zendolle istumaan sunnuntaina. Miettivat varmaan etta noi on jotain sakezenin mestareita. Japanilaiset innostuivat kun sanottiin treenaavamme "aikidoa" (kukaan ei meinaa tunnistaa Daitoryua taalla) ja kohta oli kannivaannot pystyssa.
Aamulla paistoivat kalaa tuossa poydan aarella ja poydat oli taynna kippoja ja kuppeja joista loytyi mm paikallista herkkua natoa, fermentoitua papua tai jotain hirveaa venyvaa madatettya poperoa.

Kirsikanpuut kukkii pohjoisessa

2010-05-06T15:44:00.000-07:00

Mentiin eilen kaymaan Sapporo Historical Villagessa. Ideana oli se etta kylan talot oli entisoity alkuperaisen nakoiseksi jotta voitaisiin nahda milta siella naytti sata vuotta sitten. Loytyi eri kasitoiden ja ammattien harjoittajien taloja jne jne.

Sanoivat etta talta siella naytti kun Sokaku Takeda aikanaan kutsuttiin sinne kouluttamaan paikallisia poliisivoimia lukuisia rikollisia vastaan. Paastiin siis taas koskettamaan Daitoryun juuria.

Sielta loytyi mm vanha dojo, jossa japanilaisten ystaviemme seura kay pari kertaa vuodessa harjoittelemassa juhlatreenit. Tunnelma oli aikamoinen. Nahtiin millaisella dojolla ne harjoitteli sata vuotta sitten. Pari kendopukua oli viela telineissa miekat kadessa.

Kylasta loytyi myos pieni shintopyhakko ja zenbuddhalainen, hieman uudemmalta nayttava pyhakko missa kaytiin istahtamassa perseellamme hetkeksi.

Illalla paadyimme N:n kotiin missa sen aiti teki meille tajuttoman juhla-aterian. Talo oli valtava, kaunis ja ruokaa virtasi sita mukaa kun sita sai syotya. Pelattiin jotain paikallista palikkapelia jonka I oli ostanut kaupasta matkamuistoksi.

Vaikkei ole ehtinyt kirjoittaa mita kaikkea Sapporossa on tapahtunut, nyt aikamme taalla on taynna, ja tanaan lahdemme lentokoneella ja junalla kohtia Kyotoa jossa vietame kolme paivaa ennen kotiinpaluuta. Siella on kuulemma yli kaksikymmenta astetta lamminta, eli paljon lampimampaa kuin taalla.

Tuntuu etta reissu on mennyt silmanrapayksessa.

Aiki budo

2010-05-04T05:59:00.000-07:00

Niin paljon tekemista ettei ehdi kirjoittaa, saati muistaa mita tapahtui eilen. Kayty syomassa eri paikoissa, treenattu, osallistuttu isoon budoseminaariin, tehtiin oma budonaytos, kaytiin katsomassa Sapporon makihyppypaikalla, mentiin Sapporon korkeimpaan rakennukseen 35. kerrokseen syomaan jnejne. Oli kiva viimein paasta treenaamaan koko japanilaisen porukan kanssa. Taalla nakee etta on paikallinen lomaviikko, kaduilla pyorii humalaisia japanilaisia puvut paalla ja tulee heittamaan lapyskaa kun ei selvana uskalla.

K-sensei kutsui meidat kotiinsa jossa tarjosi teeta seremoniallisesti. Vedettiin vahan vapaamman kaavan mukaan, normaalisti se kestaa kai useamman tunnin niin etta siina ehtii hajota polvet ja paa. Tosi lampimasti nama ihmiset ottaa vastaan.

Ostin sadan jenin kaupasta varvassukat alle euron hintaan. Naa on aika kivat, en ole ennen tammosia kayttanut mutta voi olla etta pitaa hakea pari paria lisaa kun nain halvalla lahtee.

Alkaa jaat sulaa ja illalla mentiin syomaan ja juomaan yhdessa. Alkaa mestaritkin nakojaan olemaa vahan renompia kun saa pari olutta. Taalla on kovin samanlaista kuin kotona Suomessa. Ikaan kuin kaikki samat asiat, mutta hieman eri tavalla. Ainoa asia mista selkeasti Suomi voisi ottaa oppia on siisteys ja jarjestys. Pelkistetty kulttuuri antaa perspektiivia naihin asioihin. Naiden kavereiden kanssa kun harjoittelee, oppii aika nopeasti. Tassa on viela pari paivaa harjoittelua, sitten lahdemme kohti Kyotoa missa vietamme kolme paivaa ennen kotiinpaluuta.

Koska meidan seurassa joitain ihmisia kiinnostaa zazen, suurmestari joka on itsekin kiinnostunut zen-meditaatiosta kertoo valilla kuinka paljon yhtalaisyytta on tekemamme aiki-tekniikan ja zazenin valilla. Onneksi on joskus tullut istahdettua zafulle, se auttaa ymmartamaan myos sita mita harjoitellaan dojolla. Silla aikaa kun me harjotieltiin, naiset oli kaupungilla kiertamassa ja harjoittelemassa kalligrafiaa jonkun naisen kanssa joka ei puhunut yhtaan englantia.

Hulluimmat lahtivat viela iltabileiden jalkeen jatkoille jonnekin karaoke-paikkaan, itse ajattelin etta osaan arvostaa jo hieman lepoa jos sita jostain raosta loytyy ja paatin lahtea nukkumaan. Huomenna on paljon treenia taas.

Pikku-Ukkonen

2010-05-01T15:41:00.000-07:00

Ei olla vielakaan nukuttu tarpeeksi. Henki lahtee kohta taivaaseen ja jarki ties mihin. Onneksi pehmoset aiki-tekniikat toimii paremmin vasyneena kun ei ole mitaan fyysista voimaa.

Eilisen paivan kohokohtiin kuului shinto-temppelissa vierailu. Ilmeisesti paikka oli saman Aizu-klaanin peruja josta tama kyseinen Daitoryu-tyylisuuntaus on lahtoisin sukupolvia sitten.

Pappi joka naytti paikkoja vaikutti aika epelilta. Se kuulemma harjoittelee miekkaa ja jousta semmosten kavereiden kanssa ettei sinne ihan kaikki tietaan loyda. Oli se sen oloinenkin. Kaveri oli kuin jostain tuulesta tehty henkays.
Esitteli meille puhdistumisrituaalit ja paikkoja temppelista. Kumarrettiin Pikku-Ukkoselle ja tsiigattiin ku se heilutteli miehenmittaista puupatukkaa, sellaista hillitonta jotkaletta. Se tekee kuulemma joka paiva tuhat liiketta silla kauhealla puupalikalla niin tulee sitten tyhja mieli. Pieni satori. Sitten se muuttuu kevyeksi.

Illalla paastiin viimein tapaamaan koko japanilaisten harjoittelijoiden joukko. Oli tosi hyvat fiilikset harjoitella yhdessa. Harjoiteltiin taman paivan seminaarin demonstraatioiden tekniikoita, pikkulapset heittelivat meita aika patevin ottein. Kaverit hohkaa.

Illalla oli pakko ottaa pari sarkylaaketta ja kayda viela ennen puoltayota kuumassa lahteessa hakemassa apua. Se on ihmelaaketta.

Tanaan on edessa yksi paivan kohokohdista, eli Daitoryu-seminaari jonne tulee kasittaakseni kaiken maailman jehuja ympari maailmaa ja myos lajien edustajia Japanista. Tehdaan siella myos embutakai eli oma naytos. Taitaa vahan jannittaa. Onneks on nollat taulussa.

Jazzia ja aikia

2010-04-30T16:14:00.000-07:00

Taalla on niin hauskaa ja ihmeellista etta jetlagista huolimatta tahtoo jaada younet vahan lyhyiksi. Eilisten treenien lisaksi ohjelmaan kuului yleista palloilua. Toiset kavi ostoskeskuksissa ostamassa tuliaisia, koyhimmat odotetaan reissun loppupuolelle ennenkuin tarkistetaan taloustilanne tuliaisten suhteen. Tuolta loytyy jotain sadan jenin kauppoja joista saa kaikea pikkuroijua maan ja taivaan valilta, sielta porukka on ostanut tuliaisia.

Kasvisruoan loytaminen on yllattavan vaikeaa. Meren otukset lasketaan taalla kasviksina. Yhtena paivana kesti joku puoli tuntia kun yritettiin nalkaisina selittaa ettei haluta lihaa. Lista tuotiin edes takas muutaman kerran, ja loppujen lopuksi eteen iskettiin jotain perunoita ja limaisia ankeriaita. Vihrean teen makuinen jaatelo oli myos aika janna.

Illalla M johdatti meidat paikallisen jazzbaariin jossain kellarissa. Siella tilattiin koko jengille jaettavaksi pullolinen japanilaista viskia ja livebandi oli ihan mehuissaan kun sai nain paljon yleisoa. Kaytiin myos kysymassa viereisesta zen-luostarista jos paastaisiin joku paiva istumaan niiden kanssa mutta meilla on juuri samana paivana daitoryu-seminaaria. Ehka myohemmin paluumatkalla Kyotossa loyty mahdollisuus paasta zen-luostariin fiilistelemaan. Paikallisessa zen-temppelissa on muuten aika hurjan nakoiset patsaat portilla vartioimassa. Paljon tuimempia kavereita kun noi kaiken maailman Avalokiteshvarat ja Tarat.

No mestari sanoo etta me harjoitetaan kuitenkin actionzenia, joten mitas sita istumaan kun voi liikkuakin. Naiset saivat ikebana-opetusta silla aikaa kun me oltiin paiskomassa toisiamme mattoon. K sanoi etta paikallisessa kodissa jossa ne treenasi kukkien asettelua oli jotenkin feng shuit niin kohdillaan etta loysi itsekin hetkeksi sielta mielenrauhan, mika on aika harvinaista.
Hulluimmat lahti jazzbaarin jalkeen viel onseniin lillumaan. Me metsastettin vasyneena ja kiukkuisena ruokaa.

Taalla on kaikenlaisia hamaraperaisia kayttaytymissaantoja ja -tapoja joista ei ota selvaa kukaan, mutta tosi kohteliasta ja mukavaa porukkaa nama pikkujapsit yleisesti ottaen on. Rispectii.

Dojo ja onsen

2010-04-29T08:23:00.000-07:00

Kun viimein paastiin illalla punkkaan, ei tarvinnut paljon tapella etta saatiin unen paasta kiinni. Puolen yon aikaan herattiin virkeina ja loppuyo pyoriskeltiin pedissa ja kiroiltiin jetlagia. Aamupala sisaltyy hintaan, maisteltiin riisia, misokeittoa ja kaikenlaista epamaaraista mita oltiin laitettu tarjolle, kuten etikkaliemessa uitetuja luumuja jotka maistuivat salmiakille.

Kun aamupalat oltiin saatu kurkusta alas suunnattiin dojolle. Se sijaitsi jossain urheiluhallin nakoisessa paikassa, mutta itse dojo oli aika hieno. Tatamit oli tietty ja puuntuoksuiset paneliseinat. Ulkona huutaa jattilaismaisia korppeja jotka kuulostavat ihan ihmisilta. Matoilla pyoriskely sai vahan kehoa auki ja olo normalisoitui hieman.

Paiva pyorittiin jossain paikalisessa Stockmannin nakoisessa puljussa ja syotiin. Illalla lahdettiin kylpylaan. Jos eilisillan hotellin pikku-onsen oli hieno, tama kylpyla oli aika luxoria. Luulin etta suomalaiset on tajunnut ton saunajutun mutta japanilaiset on kehittanyt hommaa astetta pidemmalle. Loytyy luonnonmukaiset kuumat lahteet. Vesi on nin kuumaa etta alkaa melkein liha kypsymaan. Saunahuoneita loytyi joka lahtoon eri lampotiloilla. Oli aika siistia kayda 46 asteiseen huoneeseen, heittaa pyyhe kivilattialle ja kayda siihen makaamaan ja fiilistella kun kohta alkaa hiki valua. Saunahuoneita oli mutta loylya ei heitetty. Ei, se voi olla vaarallista!
Samasta paikasta saatiin poperot naamaan ja koko show venyi puoleen yohon.

Huomenna pitaisi jaksaa herata aamulla treenaamaan.
Ei muuta.
Kuitti.

Pienten vinosilmien maa

2010-04-28T04:15:00.000-07:00

Siirtymavaihe on ohi. Matkaa tehtiin melkein vuorokausi. Herattiin aamulla, puolen paivan jalkeen lentokentalle ja lahto viiden aikaan. Lento kesti yhdeksan tuntia Osakaan, mutta onneksi Finnairilla on hyvat tarjoilut. Sijoitin jo heti alkuun punaviinit rinnuksille ja kaytiin pyytamassa uusia juomia sita mukaa kun meinasi paasta suu kuivumaan. Koneessa paasi vapaasti liikkumaan ja siella alkoi olemaan siina maarin perinteinen kapakkatunnelma etta miehiston piti kayda jos sanomassa I:lle ja A:lle etta lopettaa sen metelin ja kadenvaannon, jotkut haluaa nukkua.

Ei kannata juoda paljon alkoholia jos matkustaa. Jos aikavyohykkeet muuttuu, kosminen sateily taittuu eri kulmassa ja jetlagi tekee laskuhumalasta ja krapulasta murhaavan. Viimein kuitenkin selvittiin Osakaan, josta parin tunnin lento Sapporoon ei tuntunut enaa aiemman rinnalla miltaan. Turbulenssikin lahinna viihdytti kun Japan Airlines natisi liitoksissaan.

Perilla bussiin, nuokuttiin varmaan joku kolme varttia ja viimein paastiin hotellille. Vasyneena olin saanut myos ruoat leviamaan olkalaukkuun, tukin lavuaarin paperilla ja pudotin matkatavaroideni avaimet WC:ponttoon. Hieman vasynyt meininki.

WC:sta loytyy aika hifit pontot. Nappia painamalla saa omat suihkut miehille ja naisille, miehet saa valita kuuman suihkun anukseen tai kylman suihkun kasseille. Japanilaiset osaa pitaa anuksista huolta.

Eipa tassa muuta kuin misokeitot naamaan ja onseniin. Onsen on luonnollinen kuuma lahde, keittovesi pulppuaa maan alta. Meidan hotellissa sattumoisin on pieni luomuallas. Se on aika pelastaja pitkan matkan jalkeen, ja todennakoisesti illalla treenien jalkeen. Se on ihan oma juttunsa, melkein kuin sauna muttei ihan. Veden lammonjohtavuus on kuulemma parempi kuin hoyryn. Viikingeilla taisi olla joku vihi tasta.

Aivorakeet

2010-04-06T09:01:00.000-07:00

Jaappaniin pitäisi lähteä about kuukauden päästä. Jännää tästä tekee se että yleensä olen tottunut maksamaan matkat etukäteen, tässä tapauksessa matkan maksaminen alkaa vasta sieltä palatessa. Töitä on ollut jostain syystä tosi vähän ja se näkyy siinä että kaikki säästöt meni vuokraan.

Mitäs Jaappanissa?
-Opettelemaan lukemattomia keinoja tappaa ihminen ääneti silmänräpäyksessä. Toisin sanoen, perinteistä japanilaista Daitoryu-taistelulajia harjoittelemaan.

Parempi puoliskoni lähti matkoille. Olen kuluttanut väljiä vapaapäiviäni kotona kissan kanssa. Siellä on aika hiljaista ja outo olo. Olen kieriskellyt jossain flegmaattisuudeksi kääntyneessä hedonismissa viime viikot ja nyt sumu tunkee jo korvista ulos ja joku huutaa päässä että pitäisi tuulettaa aivoja. Kävin kävelyllä. Auttoi.

ps. Ei mitään korkealentoisempia ajatuksia vieläkään. Sori.

Enkelipöly OD

2010-02-21T08:49:00.000-08:00

"Eiks sun pitäis olla jo töissä?" Kohotan päätä ja katson kelloa. Vittu.

Kuteet ylle ja kamat kasaan höyrypäisenä. Heiteltyäni vähän esineitä ulostaudun asunnosta ja ulkona odottaa ydintalven tyyppinen näky. Kuitenkin nähtyäni muutaman ihmisen liikkuvan lumipyryssä huomaan ikäväkseni että kaikken toivon ihmiskunnan tuhosta voi toistaiseksi heittää. Kahlaan samoilla vuotavilla lenkkareilla polvia myöten lumessa kohti koneen orjuutta.

"Lumi yllätti VR:n" jnejne sama vanha juttu. Juna on puoli tuntia myöhässä ja kun se viimein lähtee liikkeelle, se jää vielä vartiksi raiteille seisomaan. Vieläkin vähän huonovointinen olo eilisillan sateenkaarenvärisistä viboista ja suitsukkeista.

Mielessä välkkyy painajaismaisia muistikuvia enkelitripille jääneestä nuoresta hipistä joka pitkästyttää juhlayleisöä jorisemalla tunnin siitä kuinka se maagisesti yhdistää avioparin aurat ja antaa hyväksyntänsä tälle henkiselle liitolle. Henkiselle siis nimenomaan, tässä ei ole kysymys mistään tavallisesta liitosta. Vaan henkisestä. Henkisestä. Spiritual. Tulee sellainen fiilis että ehkä ne ajattelee että joku kultaisen energian ylevin taso saavutetaan polttamalla suitsukkeita ja helisyttämällä näitä sanoja mahdollisimman moneen kertaan. Oih - henkinen avioliitto. Onneksi oli ilmaista viiniä.

Jossain vaiheessa joku kysyy että mikä minua oikein vaivaa kun pärskähän nauruun joka kerta kun joku mainitsee näistä Kultaisista Energioista. "Se on vaan katkera." Tai sitten olen vaan nähnyt noita astraalitirehtöörejä muutaman liikaa. Yritän pitää suuni kiinni ja keskittyä juomaan viiniä kaksin käsin etten myrkyttäisi ilmapiiriä enempää. Aviopari näyttää onnelliselta ja se hippi joka on jorissut tunnin hymyilee vähämielisen ja vaivaantuneen näköisenä aina kun toinen hemmo tulkkaa suomeksi sen höpinöitä.

M saa melkein tappelun aikaiseksi vanhemman tyypin kanssa. Se on viihdyttävää. Jos porukka sietää tota niin kyllä ne jaksaa minunkin alavirettä.

"Tässä rituaalissa eliminoidaan teidän elämästänne epävarmuus," selittää tirehtööri ja heiluttaa käsiään. "Ja elätte elämänne iloisina loppuun asti, Kultaisen Rakkausenergian syleilyssä," viimeistelen mielessäni. Kyllä kelpaa. Sen verran sain tiristettyä että onnistuin halaamaan ennen lähtöäni vaikka tekikin mieli juosta karkuun.

Vanha Belzebub ei nuku koskaan

2009-09-17T11:36:00.000-07:00

Suosittelen jokaista kokeilemaan kuudenkymmenen tunnin työviikkoa. Se antaa perspektiiviä asioihin. Miksi muuttaa Himalajalle parrakkaan gurun helmaan harjoittamaan askeesia vuosikymmeniksi kun voi vaipua katatoniseen koomaan kotikonstein? Omm.. tyhjennä mielesi kaikista ajatuksista. "Mitä? Sanoiko joku jotain? Onko täällä joku? Olenko minä täällä? Mitä?"

Löysin itseni. Löysin itseni tuijottamasta lattiaa kuin joku autistinen tai vähämielinen mongoloidi. Tämän täytyy olla Nirvana. Unideprivaatio vääntää kundalinit kaakkoon. (Tai sitten kyse voi olla rakoilevan mielenterveyden oireista.) Efedriini on yhdiste jota saadaan Efedra Sinica -nimisestä kasvista. Jotkut epäilevät että intialaisissa Veda-kirjoituksissa esiintyvä pyhä Soma-juoma olisi valmistettu efedrasta. Sitä nauttimalla saa aikaan sydämentykytystä ja lihasten nykimistä, ihan kuin olisi juonut liikaa kahvia. Sellainen epämukavan tuskaisa olotila joka pitää hereillä. Pikkasen keittiökemiaa ja uhkarohkeutta käydä läpi räjähdysherkkiä prosesseja niin siitä saisi aikaan vauhtia, samaa vipua jota vetämällä tyypit jaksoivat paukuttaa toisessa maailmansodassa ja minkä voimin pirivieteri Remu jaksaa vieläkin porskuttaa.

Mistähän saisi aitoja natsiunformuja?

Romantiikka

2009-09-12T09:11:00.000-07:00

"Sä olet niin mitäänsanomaton!" Kuulen vain hiljaista napsumista kun aivojen synapsit lyövät tyhjää, pienet hermopäätteet haukkovat henkeä kuin kala kuivalla maalla. Ihan kuin olisi polttoaine loppu. En keksi mitään vastattavaa.

"Mä vihaan sua ja sun ja sun kavereiden naiskäsitystä!" WTF?! Kyseessä on epäilemättä syväluotaava analyysi kyseisen otosryhmän ihmiskuvasta, vaikka tuohon humalan vakuuttamaan varmuuteen sitä lienee tuskin hyödyllistä kyseenalaistaa.

"Mikä olisi kauhein mahdollinen tapa satuttaa sua?" Tähän lienee parasta vastata jotain ympäripyöreää tai ohittaa kysymys.

Tajusin tuossa yhtenä päivänä että olen sairastunut. Tai siis mieleni on sairastunut. Sinne on päässyt munimaan jotain inhottavia toukkia jotka syövät tiensä hitaasti sisältä ulospäin saaden ympäröivän kudoksen hiljaa mätänemään ja kuolemaan. Olen kyllä joskus opetellut veitsenkäyttöä. Koska Raamatustakaan ei ole apua, täytynee tonkia kaapit läpi ja selvittää minne olen skalpellini laittanut.

Epämukavasti turta

2009-09-04T00:48:00.000-07:00

Mitään ei tapahdu. Ei enää ikinä. Oravanpyörän rattaat natisee ja luut kirskuu välissä. Unohdan syntyneeni ihmiseksi ja myhäilen muiden lampaiden seassa laitumella. Se ei tunnu miltään joten pitää kehittää jotain.

("Joskus muistan tietäväni että elämään keksitty on tuhat lääkettä.")

Duunissa jouduin katselemaan ihme pintaliitomeininkiä. En tiennyt että sellaisia bileitä on oikeasti olemassa. Ensin pidettiin puhe joka oli niin käsittämättömän kornia ja tyhjänpäiväistä sanahelinää että meinasi alkaa oksettamaan. Sitten tarjoiltiin juhlavieraille vodkaa. Joku Riki Sorsan näköinen tyyppi tuli hyvässä nousussa avautumaan ettei tunne sieltä ketään, johtuukohan se siitä että se on liian vanha. Huh, se oli hirveän näköistä kun se rupesi lämppäämään Rakel Liekkiä ja jotain sen kaveria. Sivukorvalla kuuntelin kun jotkut nuoret jupit organisoivat puhelinkaiuttimen kautta kahdensadan euron sikariostoksia.

Ulkona sytytin tupakan ja mietin miten jokaisella sikarilla tuhannen pienen lapsen sielu käristyy tuhkaksi.

Armageddon

2009-08-30T14:19:00.000-07:00

*PLUMPSISTA* kajahtaa nukkuvan asunnon yöllisessä hiljaisuudessa. "Älkää heittäkö helmiä sioille", sanovat, mutta Jumala näki että se on hyvä. Ei enää epämääräistä *SPLÖRT* tai skitsahtaneita varpusparvia. Mikä lienee eksoottinen toukka tai salmonella pääsi pitämään bileet tuolla vatsan pohjalla, se taitaa nyt olla selvää jälkeä. Huhutaan H1N1-viruksen mutatoituneen ärhäkämpään muotoon joka levittää tulehduksen äkkiä aivokalvolle ja aiheuttaa käsittämätöntä vitutusta. Ainoa tunnettu ehkäisykeino tällä hetkellä on välitön pään amputaatio.

"Sulla on klassisen kauniit piirteet, lässyn lässyn lää." Se pitkätukka oli minua 30 senttiä pidempi mutta alkoholi pääasiallisena ravintona oli tehnyt siitä hontelon ja sekavan. Sisäinen aurinko oli vähän pilvessä ja solidaarisuus hukassa. Nyt se asetti sen lasisen pähkinäkulhon K:n polven päälle, vitun pervo halusi vaan päästä koskettelemaan. Teki mieli iskeä se kulho sen kaverin kurkkuun, sieltähän keräilisi hampaita, pähkinöitä ja lasimurskaa. Siinä olisi ollut ritarillisuutta kerrakseen, klassista toimintaa mitä minultakin on joskus peräänkuulutettu, mutta kerrankin kun antaa tilaa perusinhimillisyydelle niin tietenkin se on liikaa. Sopivan päihtyneen draamavälikohtauksen jälkeen päädyttiin K:n kanssa molemmat saman katon alle lopulta.

T:n kaverin bändillä oli keikka Club Dark Sidessa, jonka jälkeen jonkun kaverin piti toimia dj:nä, mutta oli tullutkin joku este, joten T päätyi sinne soittamaan musiikkia. Ainoa asia missä se pitkätukka oli oikeassa, oli ettei ne tyypit osannut soittaa. Koko homma kuulosti joltain ala-aste -ikäisten nuorisotilabändiltä.

Seuraavana päivänäkään vitutus ei päästänyt otteestaan vaan sen lähinnä kruunasi Rosson räkäpitsa ja kola joka maistui aspartaamilla maustetulta vedeltä. Teki mieli valittaa mutta tiesin ettei minua kuitenkaan näytä miellyttävän yhtään mikään. K kävi ruokkimassa kaverin hamsteria ja sai kiitokseksi pari vanhaksi menevää leffalippua. 2012-elokuvan trailerissa näytettiin kun luonnonmullistukset tuhosivat maapallon. Iho nousi kananlihalle ja selkää pitkin kulki kylmiä väreitä. Kyllä! Kyllä! Kyllä! En malta odottaa - vielä kolme vuotta aikaa.

Raakaa kalaa

2009-08-24T14:14:00.000-07:00

Kupla pääsi puhkeamaan.
Ei jaksa enää angstaa, sain parempaa mässäiltävää.
Sushia nimittäin.
En tiennyt että sushia voi tehdä vegenäkin.
No tietenkin, miksei,
miksei sinne levään voisi kääriä ihan mitä vaan.
En myöskään uskonut että sushi on niin hyvää.
Tykästyin erityisesti wasabiin.
Ihmeellistä tahnaa.
W kutsui konkkaronkan katsomaan koiratappelua ja syömään puoliskonsa kanssa vääntämää levärullaa.
Kaikki kehui kotiviiniä.
Toimii.

Even the Mona Lisa is falling apart

2009-08-22T09:31:00.001-07:00

"Sitä on nyt liikkeellä. Laitan sulle nyt kolme päivää sairaslomaa ja jos sitten tarviit lisää niin käyt työterveydenhuoltajalla."

Valkotakkinen kaveri jonka rinnuksissa lukee "Petteri" ojentaa paperin jossa lukee "Selvitystodistus.... ripuli & pahoinvointi."

Se kysyi etteikö ne uskonut duunissa että puski pahoinvointia? Sanoin että ne vaatii aina todistuksen. Vaatii. Tulee syyllinen olo aina kun sairastaa. Ja silloin kuin pitäisi olla pedin pohjilla kärsimässä rangaistustaan, pitääkin juosta pitkin kyliä ja kaupunkeja toteamassa että terveyskeskukset on kiinni ja haparoida kuumeisessa houreessa Peijaksen sairaalaan.

Aulassa on sellaisia punaisia muovitötteröitä joita käytetään työmailla tilan eristämiseen. Tötteröön liimatussa paperissa on nuoli ja siinä lukee että sikainfluenssapotilaat voi mennä suoraan oikealle. Joka puolella on kuvia joissa on vedetty punainen risti kättelevien käsien päälle. Minä menen vasemmalle. Odotellessani luen Chuck Palahniukin Fight Clubia jonka löysin pokkarina muutamalla eurolla. Olen katsonut leffan varmaan kuusi kertaa ja ajattelin katsoa millainen se on kirjana. Viidenkymmenen sivun jälkeen mietin että voisi tsekata mitä muuta kaveri on kirjoittanut, meininki on makuuni.

Aamulla pääsin duuniin asti mutta oksetus ja heikotus käännytti takaisin. Mietin, missä määrin oireet ovat psykosomaattisia. Pari päivää on hajoiltu ilman selkeää näkyvää syytä. Tai syitä ja syitä. Maailma on syitä täynnä: kolmannen maailman nälkiintyvät suurisilmäiset lapset, luonnonmullistukset, läheisten masennukset, ihmissuhdedraama, taloudellinen ahdinko jnejne. Vai voisiko se johtua niistä oudoista kemikaaleista? Jos antaisin mielikuvitukselle siivet luettelisin litaniaa tässä varmaan vielä huomennakin, mutta mistä vitusta mikään yleensäkään johtuu? Minä en luota omiin ajatuksiini.

Ei jotain pahaa jos ei hyvääkin. Synkistelen päivän yksin kotona ja pyörittelen angstia kielen päällä maistellen. Elämä maistuu taas. Maistuu paskalle mutta maistuupahan edes jollekin. Tämä on sitä parasta antia josta taiteilijat repivät inspiraationsa. Kaikki on epäsäännöllistä ja alan kohta unohtamaan ne rutiinit joilla olen pitänyt pääni kasassa, mutta kyllä tällä angstilla pötkii varmasti pitkälle.

Eli, Eli, lama sabachthani ?!

"Tyler sanoo, että minä en ole vielä lähelläkään pohjaa. Ja ellen putoa pohjalle asti, minua ei voi pelastaa. Jeesus teki sen sillä ristiinnaulitsemisjutullaan. Ei riitä, että hylkään rahani, omaisuuteni ja aiemmin oppimani asiat. Tämä ei ole viikonloppuretriitti. Minun pitäisi lopettaa itseni kehittäminen ja juosta kohti katastrofia. En voi enää pelata varman päälle. Tämä ei ole seminaari. 'Jos hermot pettävät ennenkuin saavutat pohjan', Tyler sanoo, 'et onnistu siinä koskaan.' Vain katastrofin jälkeen me voimme syntyä uudestaan. 'Vasta sitten kun on menettänyt kaiken', Tyler selittää, 'on vapaa tekemään mitä haluaa."

Back to business (Babylon system)

2009-08-20T03:36:00.000-07:00

Saldo: Levottomuutta, unettomuutta, ahdistusta, hikoilua, väsymystä ja mielialojen ailahtelua. Alan päästä vuorotyön makuun. Opin kauniimmalta puoliskoltani uuden sanalyhenteen jollekin mitä olin tottunut nimittämään kansankielisesti yksinkertaisesti "flippailuksi." - PMS. Minä olin jo käynyt mielessäni läpi kaikki vaihtoehdot henkipossessiosta rabiekseen yrittäessäni selittää näitä apokalyptisia vibraatioita ympärilläni. Aloin jopa harkitsemaan uniolentojen lähettämien viestien vakavastiotettavuutta. Ne vihjailevat CIA:n ja SUPO:n yhteisestä salaisesta tutkimusoperaatiosta jonka tarkoituksena on suihkuttaa skopolamiinia kansalaisten tuuletuskanaviin. Siltikään moderni lääketiede ei ole osannut antaa minulle tyydyttävää vastausta siihen miksi kuulen öisin kämpässä askelia ja huonekalut vaihtavat paikkaa itsestään.

Jumala ja mammona

2009-08-16T09:07:00.000-07:00

Taas lähti tämä rulianssi käyntiin. Olin jo unohtanut vuorotyön ilot kun viimein jouduin luopumaan säännöllisistä duuniajoista ja nyt työvuorolista määrittää toimieni tahtia. Tuntuu vähän kuin olisi myynyt sielunsa Saatanalle vaikka epävirallinen kantani on että olen soluttautunut ns. hyvisten joukkoon. Muistan motivoineeni itseäni aiemmin ajattelemalla rahaa joka kertyy kaikenlaisista viikonloppu- ja iltalisistä. Ei se toimi kovin hyvin enää. Tosin löytynee dollareille käyttöä - turmelen sieluni. Tai se oli Ramakrishnan kanta kun sille kannettiin rahaa. "Mitä te niitä tänne kiikutatte? Viekää ne pois silmistäni, ne tukkivat näköyhteyden Jumalaan!" Muuttakaa luolaan juuria järsimään, ja sitä rataa. Valaistutte vielä.

Työpäivä meni jutustellessa duunikaverin kanssa sellaisista aiheista kuin taloustiede, kristinusko ja natsi-saksa. Se on pieni, hintelä ja silmälasipäinen kaveri joka meinaa opiskella harmaaksi pukumieheksi joka pyörittelee isoja rahasummia ja nuuhkii ihmisten tilejä. Meinasin sanoa sille että Perkeleen kätyreitä jokainen mutta keskustelu rönsyili ennustamattomasti eri suuntiin ja se osasi selittää taloustieteeseen liittyviä aiheita joita minun on mahdottoman vaikea hahmottaa. Pyramidihuijaukset, tää asuntolainalamarulianssi yms.

Jos mulla olisi tarpeeksi rahaa, lähtisin nostelemaan.

Memento mori pt. 13

2009-08-08T13:05:00.000-07:00

Ovi käy ja sisään ryskää kolme tyyppiä jotka näyttävät olevan jo aika hyvässä maistissa. Pötkötukka, huivipää, ja särki jonka punaiset silmät seisoo päässä ja askel viestii hienoisesta epävakaudesta. M tuli heittämään rinkkansa residenssimme huostaan, ei kuulemma kiinnosta enää asustella asunnossa kun tuoreeltaan katolta hypännyt kämppis kummittelee hiljaisuudellaan, ja maanantaina se voi kuitenkin mennä W:n kämpille koska W:llä on asumispoliittinen kokeilu menossa sen naisen kanssa.

Samalla kun porukka on saanut kengät riisuttua jalasta M:n kaveri H viittoo sivuun ja koittaa selittää jotain.
"Mitä?"
"Sanoiksmä....mun broidista...se kuoli just. Oon vähä huonona... En rupee riehuu tai mitään, voi vaa olla et mä alan itkee tai muuta.."
"Ihan vapaasti vaan."

Ihme meininki. Tämähän näyttää joltain vastikään kuolleiden ystävien suruklubilta. Porukka on aika herkissä fiiliksissä ja tölkit tyhjenee tasaiseen tahtiin kun koitetaan lievitellä olemisen kepeyttä perinteiseen malliin. Välistä H pyyhkii silmiä ja kurkottaa kohti:

"Kerroiksmä muuten jo mun broidista? Se delas just Virossa. Se kuoli yliannostukseen. Tai siis veti paskaa herskaa. Vittu. Broidi oli mun esikuva. Se opetti mulle graffiittikulttuurin ja skedeläpät."

Ilta venyy. Porukka lisääntyy. Tölkit kaatuilee ja pullo hajoaa. Humalainen yrittää kerätä sirpaleita pimeällä parvekkeella hapuilevin käsin: "Nyt tää on niin siisti et mä päästäisin koiraniki tänne!"

Myöhemmin mietin lasi jalassa että onkohan sillä koiralla panssaritassut?

Aamu on kuin Elävien kuolleiden yöstä: lattialla lojuvien sekaisten tavaroiden seasta alkaa kuulua eläimellistä murahtelua ja raatoja muistuttavat hahmot vaappuvat varovasti jaloilleen.

Itse asiassa muistikuvat koko viikonlopulta on epämääräistä mutta suhteellisen homogeenistä massaa jossa skenaarioiden kronologinen järjestys on oudolla tavalla epäselvä - kuin yksi pitkä ja rankka trippi. Itse en pystynyt yhtä hurjaan suoritukseen kuin muut lauman edustajat kemiallisessa kivunlievityksessä, mutta roikuin mukana fiilistelemässä tunnelmaa ja väljäilemässä.

Tuntui että oltiin kaikki vähän kuin uitetut rakit. Tragediat hajottaa mutta ne voi myös tiivistää. Paljon ylimääräistä ja turhaa karisee pois tällaisissa tapauksissa. Ei jaksa niuhottaa pikku jutuista jos yksi miettii että jaksaako sitä edes nousta sängystä aamulla. Olen kuullut puhuttavan jostain "elämän realiteeteista", lieneeköhän näillä tapahtumilla jotain tekemistä niiden kanssa?

Viikonlopun jälkeen oli vähän vaikeaa orientoitua arkeen. Sain tietää etten jäänytkään työttömäksi vaan hommat jatkuu vanhassa tutussa paikassa. Koska ajattelin ettei köyhyysraja uhkaa, tilasin muutaman kirjan. Aloitin lukemaan Hunter S. Thompsonin teosta Hell's Angels jossa Hunteri kertoo omaan gonzo-tyyliinsä vuodesta jonka vietti moottoripyöräjengiläisten kanssa. Pari muuta jännää jotka löytyi postiluukusta on William Burroughsin Cities of Red Night ja Yage letters, sekä hullusta tiedemiehestä ja okkultistista, Jack Parsonsista kertova tekele Sex & Rockets.

ja että

Kamikazella Nirvanaan

2009-08-07T05:50:00.000-07:00

PUUP PAAP tratta-tatta. Charlie Parker laukoo puhaltimestaan nuotteja kuin perhosia sarjatulella hurjistuneen rumpalin säestäessä vimmaisesti - voin melkein nähdä hikisen naaman rumpujen takana paahtamassa jossain New Orleansin savuisista jazz-klubeista kuin ekstaasin kourissa. Pian musiikki muuttuu laahaavaksi ja melankoliseksi. Ulkona sataa vettä. Yhdet lähti rantaan pelaamaan rantapalloa, onnea vaan kavereille. Parempi puolisko lähti hautajaisiin. Oli kuulemma loppujen lopuksi parempi etten mene mukaan, en edes muista mihin olen piilottanut pukuni jonka hommasin muutama vuosi sitten toisia hautajaisia varten.

Vettä tulee näköjään kuin saavista kaatamalla.

Mikähän saa ihmisen ampumaan itseään päähän täysin odottamatta? Olen minäkin ollut huonoissa muttei vielä ole tullut kiire lähteä täältä. Jotkut ihmiset näkevät vain umpikujan jolle ei tule loppua. Joitain näyttäisi riivaavan pohjaton synkkyys joka lakkaamatta nielee kaiken.
Ei mennyt montaa päivää kun kuulin että myös kaverin kämppis oli listinyt itsensä. Eräs tuttunikin hautoi juuri itsemurhaa, se on varmaan joku villitys tätä nykyä. Hän halusi päästä pois kaikesta mikä ahdisti, mikä lopulta tarkoitti kaikkea mahdollista. Tarvittaisiin yksinkertainen OFF-nappula.

Se tyyppi oli kiinnostunut buddhalaisuudesta. Sanoin sille että pitäisi oppia relaamaan. Ne sanoo että kysymys on tietämättömyydestä, että ei asiat ole niin pahasti kuin miltä näyttää, että ota relasti vaan. Jostain syystä se ei vain toimi silloin kuin pitäisi. Tilanteen tullen ei puheet kanna pitkälle, oli ne sitten Buddhan, Jeesuksen tai Karl Marxin suusta. Tarvitaan kai jotain perusinhimillistä kanssakäynnin taitoa. Koita nyt sitten olla avuksi kun itsekin kompuroi omiin jalkoihinsa.

Joka tapauksessa, näen asian ehkä vähän erikoisella tavalla. Jollain tavalla tuntuu että olen menettänyt uskoni pakotiehen. Kaikki näyttäisi osoittavan siihen että, niinkuin sanotaan, sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. No easy way out. Karma juoksee kintereillä kuin varjo. Hyvässä ja pahassa. Löytäkööt ne rauhan jotka sitä etsii.