Enkelipöly OD

"Eiks sun pitäis olla jo töissä?" Kohotan päätä ja katson kelloa. Vittu.

Kuteet ylle ja kamat kasaan höyrypäisenä. Heiteltyäni vähän esineitä ulostaudun asunnosta ja ulkona odottaa ydintalven tyyppinen näky. Kuitenkin nähtyäni muutaman ihmisen liikkuvan lumipyryssä huomaan ikäväkseni että kaikken toivon ihmiskunnan tuhosta voi toistaiseksi heittää. Kahlaan samoilla vuotavilla lenkkareilla polvia myöten lumessa kohti koneen orjuutta.

"Lumi yllätti VR:n" jnejne sama vanha juttu. Juna on puoli tuntia myöhässä ja kun se viimein lähtee liikkeelle, se jää vielä vartiksi raiteille seisomaan. Vieläkin vähän huonovointinen olo eilisillan sateenkaarenvärisistä viboista ja suitsukkeista.

Mielessä välkkyy painajaismaisia muistikuvia enkelitripille jääneestä nuoresta hipistä joka pitkästyttää juhlayleisöä jorisemalla tunnin siitä kuinka se maagisesti yhdistää avioparin aurat ja antaa hyväksyntänsä tälle henkiselle liitolle. Henkiselle siis nimenomaan, tässä ei ole kysymys mistään tavallisesta liitosta. Vaan henkisestä. Henkisestä. Spiritual. Tulee sellainen fiilis että ehkä ne ajattelee että joku kultaisen energian ylevin taso saavutetaan polttamalla suitsukkeita ja helisyttämällä näitä sanoja mahdollisimman moneen kertaan. Oih - henkinen avioliitto. Onneksi oli ilmaista viiniä.

Jossain vaiheessa joku kysyy että mikä minua oikein vaivaa kun pärskähän nauruun joka kerta kun joku mainitsee näistä Kultaisista Energioista. "Se on vaan katkera." Tai sitten olen vaan nähnyt noita astraalitirehtöörejä muutaman liikaa. Yritän pitää suuni kiinni ja keskittyä juomaan viiniä kaksin käsin etten myrkyttäisi ilmapiiriä enempää. Aviopari näyttää onnelliselta ja se hippi joka on jorissut tunnin hymyilee vähämielisen ja vaivaantuneen näköisenä aina kun toinen hemmo tulkkaa suomeksi sen höpinöitä.

M saa melkein tappelun aikaiseksi vanhemman tyypin kanssa. Se on viihdyttävää. Jos porukka sietää tota niin kyllä ne jaksaa minunkin alavirettä.

"Tässä rituaalissa eliminoidaan teidän elämästänne epävarmuus," selittää tirehtööri ja heiluttaa käsiään. "Ja elätte elämänne iloisina loppuun asti, Kultaisen Rakkausenergian syleilyssä," viimeistelen mielessäni. Kyllä kelpaa. Sen verran sain tiristettyä että onnistuin halaamaan ennen lähtöäni vaikka tekikin mieli juosta karkuun.