Suosittelen jokaista kokeilemaan kuudenkymmenen tunnin työviikkoa. Se antaa perspektiiviä asioihin. Miksi muuttaa Himalajalle parrakkaan gurun helmaan harjoittamaan askeesia vuosikymmeniksi kun voi vaipua katatoniseen koomaan kotikonstein? Omm.. tyhjennä mielesi kaikista ajatuksista. "Mitä? Sanoiko joku jotain? Onko täällä joku? Olenko minä täällä? Mitä?"
Löysin itseni. Löysin itseni tuijottamasta lattiaa kuin joku autistinen tai vähämielinen mongoloidi. Tämän täytyy olla Nirvana. Unideprivaatio vääntää kundalinit kaakkoon. (Tai sitten kyse voi olla rakoilevan mielenterveyden oireista.) Efedriini on yhdiste jota saadaan Efedra Sinica -nimisestä kasvista. Jotkut epäilevät että intialaisissa Veda-kirjoituksissa esiintyvä pyhä Soma-juoma olisi valmistettu efedrasta. Sitä nauttimalla saa aikaan sydämentykytystä ja lihasten nykimistä, ihan kuin olisi juonut liikaa kahvia. Sellainen epämukavan tuskaisa olotila joka pitää hereillä. Pikkasen keittiökemiaa ja uhkarohkeutta käydä läpi räjähdysherkkiä prosesseja niin siitä saisi aikaan vauhtia, samaa vipua jota vetämällä tyypit jaksoivat paukuttaa toisessa maailmansodassa ja minkä voimin pirivieteri Remu jaksaa vieläkin porskuttaa.
Mistähän saisi aitoja natsiunformuja?
torstai 17. syyskuuta 2009
lauantai 12. syyskuuta 2009
Romantiikka
"Sä olet niin mitäänsanomaton!" Kuulen vain hiljaista napsumista kun aivojen synapsit lyövät tyhjää, pienet hermopäätteet haukkovat henkeä kuin kala kuivalla maalla. Ihan kuin olisi polttoaine loppu. En keksi mitään vastattavaa.
"Mä vihaan sua ja sun ja sun kavereiden naiskäsitystä!" WTF?! Kyseessä on epäilemättä syväluotaava analyysi kyseisen otosryhmän ihmiskuvasta, vaikka tuohon humalan vakuuttamaan varmuuteen sitä lienee tuskin hyödyllistä kyseenalaistaa.
"Mikä olisi kauhein mahdollinen tapa satuttaa sua?" Tähän lienee parasta vastata jotain ympäripyöreää tai ohittaa kysymys.
Tajusin tuossa yhtenä päivänä että olen sairastunut. Tai siis mieleni on sairastunut. Sinne on päässyt munimaan jotain inhottavia toukkia jotka syövät tiensä hitaasti sisältä ulospäin saaden ympäröivän kudoksen hiljaa mätänemään ja kuolemaan. Olen kyllä joskus opetellut veitsenkäyttöä. Koska Raamatustakaan ei ole apua, täytynee tonkia kaapit läpi ja selvittää minne olen skalpellini laittanut.
"Mä vihaan sua ja sun ja sun kavereiden naiskäsitystä!" WTF?! Kyseessä on epäilemättä syväluotaava analyysi kyseisen otosryhmän ihmiskuvasta, vaikka tuohon humalan vakuuttamaan varmuuteen sitä lienee tuskin hyödyllistä kyseenalaistaa.
"Mikä olisi kauhein mahdollinen tapa satuttaa sua?" Tähän lienee parasta vastata jotain ympäripyöreää tai ohittaa kysymys.
Tajusin tuossa yhtenä päivänä että olen sairastunut. Tai siis mieleni on sairastunut. Sinne on päässyt munimaan jotain inhottavia toukkia jotka syövät tiensä hitaasti sisältä ulospäin saaden ympäröivän kudoksen hiljaa mätänemään ja kuolemaan. Olen kyllä joskus opetellut veitsenkäyttöä. Koska Raamatustakaan ei ole apua, täytynee tonkia kaapit läpi ja selvittää minne olen skalpellini laittanut.
perjantai 4. syyskuuta 2009
Epämukavasti turta
Mitään ei tapahdu. Ei enää ikinä. Oravanpyörän rattaat natisee ja luut kirskuu välissä. Unohdan syntyneeni ihmiseksi ja myhäilen muiden lampaiden seassa laitumella. Se ei tunnu miltään joten pitää kehittää jotain.
("Joskus muistan tietäväni että elämään keksitty on tuhat lääkettä.")
Duunissa jouduin katselemaan ihme pintaliitomeininkiä. En tiennyt että sellaisia bileitä on oikeasti olemassa. Ensin pidettiin puhe joka oli niin käsittämättömän kornia ja tyhjänpäiväistä sanahelinää että meinasi alkaa oksettamaan. Sitten tarjoiltiin juhlavieraille vodkaa. Joku Riki Sorsan näköinen tyyppi tuli hyvässä nousussa avautumaan ettei tunne sieltä ketään, johtuukohan se siitä että se on liian vanha. Huh, se oli hirveän näköistä kun se rupesi lämppäämään Rakel Liekkiä ja jotain sen kaveria. Sivukorvalla kuuntelin kun jotkut nuoret jupit organisoivat puhelinkaiuttimen kautta kahdensadan euron sikariostoksia.
Ulkona sytytin tupakan ja mietin miten jokaisella sikarilla tuhannen pienen lapsen sielu käristyy tuhkaksi.
("Joskus muistan tietäväni että elämään keksitty on tuhat lääkettä.")
Duunissa jouduin katselemaan ihme pintaliitomeininkiä. En tiennyt että sellaisia bileitä on oikeasti olemassa. Ensin pidettiin puhe joka oli niin käsittämättömän kornia ja tyhjänpäiväistä sanahelinää että meinasi alkaa oksettamaan. Sitten tarjoiltiin juhlavieraille vodkaa. Joku Riki Sorsan näköinen tyyppi tuli hyvässä nousussa avautumaan ettei tunne sieltä ketään, johtuukohan se siitä että se on liian vanha. Huh, se oli hirveän näköistä kun se rupesi lämppäämään Rakel Liekkiä ja jotain sen kaveria. Sivukorvalla kuuntelin kun jotkut nuoret jupit organisoivat puhelinkaiuttimen kautta kahdensadan euron sikariostoksia.
Ulkona sytytin tupakan ja mietin miten jokaisella sikarilla tuhannen pienen lapsen sielu käristyy tuhkaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)