Mitään ei tapahdu. Ei enää ikinä. Oravanpyörän rattaat natisee ja luut kirskuu välissä. Unohdan syntyneeni ihmiseksi ja myhäilen muiden lampaiden seassa laitumella. Se ei tunnu miltään joten pitää kehittää jotain.
("Joskus muistan tietäväni että elämään keksitty on tuhat lääkettä.")
Duunissa jouduin katselemaan ihme pintaliitomeininkiä. En tiennyt että sellaisia bileitä on oikeasti olemassa. Ensin pidettiin puhe joka oli niin käsittämättömän kornia ja tyhjänpäiväistä sanahelinää että meinasi alkaa oksettamaan. Sitten tarjoiltiin juhlavieraille vodkaa. Joku Riki Sorsan näköinen tyyppi tuli hyvässä nousussa avautumaan ettei tunne sieltä ketään, johtuukohan se siitä että se on liian vanha. Huh, se oli hirveän näköistä kun se rupesi lämppäämään Rakel Liekkiä ja jotain sen kaveria. Sivukorvalla kuuntelin kun jotkut nuoret jupit organisoivat puhelinkaiuttimen kautta kahdensadan euron sikariostoksia.
Ulkona sytytin tupakan ja mietin miten jokaisella sikarilla tuhannen pienen lapsen sielu käristyy tuhkaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti