Viimeinen ilta Japanissa. Majatalon pitajat halusivat pitaa jonkuntyyppiset grillibileet, tehda meille vartaita ja kartsata niita murkinaksi. Tuossa alakerran oleskelutilassa on tulisija jossa ne paistoivat meille ekana aamuna kalaa.
Tulivuoren jumala ei ollut suotuisa. Taivas on kirkas ja pitaa lentaa kotiin. Tanaan haettiin vikat tuliaiset, huomenna edessa on parin tunnin junamatka lentokentalle ja sielta kymmenen tunnin lento kotiin. Paastaan ajassa taaksepain ja ollaan varmaan joskus iltapaivalla tai illalla kotona.
Tanaan on ollut ensimmainen sadepaiva, silti on ollut mukavan lamminta taalla Kiotossa. Ei tekisi mieli lahtea, arjen kita odottaa.
maanantai 10. toukokuuta 2010
lauantai 8. toukokuuta 2010
Juosten kumarrettu zen
Ihmeen kaupalla paadyttiin J:n ja I:n kanssa Sokokuji temppelille harjoittamaan zazenia. Illalla kaveria lahti viela onseniin lillumaan kun tulin K:n kanssa hotellille tsillaamaan. Ajattelin etta jos kaverita jaksaa herata viela aamulla valvomisensa jalkeen, tulevat ne herattamaan mutkin.
Aamulla herasin siihen etta kaverit seisoo pedin paassa ja kyselee etta lahdetaanko etsimaan zendoa. Meilla oli epamaaraiset merkinnat kartassa ja lahdettiin randomilla oikeaan ilmansuuntaan. Piti vahan juosta mutta kyselemalla neuvoja paadyimme paikalle juuri viime minuutilla. Juostiin portista sisaan ja tehtiin pienet kumarrukset juostessa.
Naurava pappa oli ottamassa meita vastaan, viittoi sisaan ja neuvoi ottamaan sukat pois jalasta. Menimme huoneeseen jossa japanilainen hemmo neuvoi japaninkielella istuma asentoja ym muodollisuuksia. Hyvin parjattiin ottaen huomioon ettei kukaan siella puhunut englantia.
Seuraavaksi menimme isompaan saliin missa oli jengia istumassa. Istuuduttiin perseellemme ja kaveri loi palikoita yhteen niin etta meinasi huuto paasta. Sitten iskettiin kelloa ja oltiin paikoillamme.
Istuttiin pari puolen tunnin patkaa, valilla kellot soi ja jengi kaveli jonnekin. Ne oli varmaan pidemmalla retriitilla siella. Valilla sai gassholla pyytaa vahan kepilla pieksentaa etta pysyy hartiat rentona ja hereilla. Lopuksi tuli toinen jehu kertomaan jonkun stoorin japaniksi.
Mainio aloitus aamulle.
Aamulla herasin siihen etta kaverit seisoo pedin paassa ja kyselee etta lahdetaanko etsimaan zendoa. Meilla oli epamaaraiset merkinnat kartassa ja lahdettiin randomilla oikeaan ilmansuuntaan. Piti vahan juosta mutta kyselemalla neuvoja paadyimme paikalle juuri viime minuutilla. Juostiin portista sisaan ja tehtiin pienet kumarrukset juostessa.
Naurava pappa oli ottamassa meita vastaan, viittoi sisaan ja neuvoi ottamaan sukat pois jalasta. Menimme huoneeseen jossa japanilainen hemmo neuvoi japaninkielella istuma asentoja ym muodollisuuksia. Hyvin parjattiin ottaen huomioon ettei kukaan siella puhunut englantia.
Seuraavaksi menimme isompaan saliin missa oli jengia istumassa. Istuuduttiin perseellemme ja kaveri loi palikoita yhteen niin etta meinasi huuto paasta. Sitten iskettiin kelloa ja oltiin paikoillamme.
Istuttiin pari puolen tunnin patkaa, valilla kellot soi ja jengi kaveli jonnekin. Ne oli varmaan pidemmalla retriitilla siella. Valilla sai gassholla pyytaa vahan kepilla pieksentaa etta pysyy hartiat rentona ja hereilla. Lopuksi tuli toinen jehu kertomaan jonkun stoorin japaniksi.
Mainio aloitus aamulle.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Kiotoon
Eilen jai Sapporo taakse. Lensimme parin tunnin lennon Etela Japaniin Kioton kentalle josta jatkoimme viela junalla reilun tunnin Kiotoon.
Oli surku lahtea ja jattaa treenikaverit, mutta nyt on viela pari paivaa tsillailua Kiotossa ilman tahdittavia aikatauluja. Osa porukasta jai Sapporoon, meita lahti yhdeksan hengen kielitaidoton sakki tanne. N oli osannut varata meille paikan perinteisemman nakoisesta majatalosta jossa on kaikki tatamimattoja ja paperiseinia myoten, pieni sisapuutarha jne jne.
Heitettiin kassit huoneeseen ja lahdettiin metsastamaan syotavaa. Lopulta saatiin matot naamaan ja istuttiin alakerran oleskelutilaan missa pari japanilaista matkaajaa olivat juomassa. Iskettiin koko jengi siihen ja heti oli juhlat pystyssa. Yhdesta suunnasta kaadettiin sakea, yhdesta viskia ja yhdesta luumuviinia.
N oli maininnut etta yritamme paasta zendolle istumaan sunnuntaina. Miettivat varmaan etta noi on jotain sakezenin mestareita. Japanilaiset innostuivat kun sanottiin treenaavamme "aikidoa" (kukaan ei meinaa tunnistaa Daitoryua taalla) ja kohta oli kannivaannot pystyssa.
Aamulla paistoivat kalaa tuossa poydan aarella ja poydat oli taynna kippoja ja kuppeja joista loytyi mm paikallista herkkua nattoa, fermentoitua papua tai jotain hirveaa venyvaa madatettya poperoa.
Taalla on lampimampi kuin pohjoisessa, auringossa on ihan t paita keli. Suunnitelmissa olisi etsia tanaan puisto jossa voitaisiin vahan heilua, ja onsen johon voisi menna uittamaan kolottavia luita ja jumisia lihaksia.
Kiotoon
Eilen jai Sapporo taakse. Lensimme parin tunnin lennon Etela Japaniin Kioton kentalle josta jatkoimme viela junalla reilun tunnin Kiotoon.
Oli surku lahtea ja jattaa treenikaverit, mutta nyt on viela pari paivaa tsillailua Kiotossa ilman tahdittavia aikatauluja. Osa porukasta jai Sapporoon, meita lahti yhdeksan hengen kielitaidoton sakki tanne. N oli osannut varata meille paikan perinteisemman nakoisesta majatalosta jossa on kaikki tatamimattoja ja paperiseinia myoten, pieni sisapuutarha jne jne.
Heitettiin kassit huoneeseen ja lahdettiin metsastamaan syotavaa. Lopulta saatiin matot naamaan ja istuttiin alakerran oleskelutilaan missa pari japanilaista matkaajaa olivat juomassa. Iskettiin koko jengi siihen ja heti oli juhlat pystyssa. Yhdesta suunnasta kaadettiin sakea, yhdesta viskia ja yhdesta luumuviinia.
N oli maininnut etta yritamme paasta zendolle istumaan sunnuntaina. Miettivat varmaan etta noi on jotain sakezenin mestareita. Japanilaiset innostuivat kun sanottiin treenaavamme "aikidoa" (kukaan ei meinaa tunnistaa Daitoryua taalla) ja kohta oli kannivaannot pystyssa.
Aamulla paistoivat kalaa tuossa poydan aarella ja poydat oli taynna kippoja ja kuppeja joista loytyi mm paikallista herkkua natoa, fermentoitua papua tai jotain hirveaa venyvaa madatettya poperoa.
Taalla on lampimampi kuin pohjoisessa, auringossa on ihan t paita keli. Suunnitelmissa olisi etsia tanaan puisto jossa voitaisiin vahan heilua, ja onsen johon voisi menna uittamaan kolottavia luita ja jumisia lihaksia.
torstai 6. toukokuuta 2010
Kirsikanpuut kukkii pohjoisessa
Mentiin eilen kaymaan Sapporo Historical Villagessa. Ideana oli se etta kylan talot oli entisoity alkuperaisen nakoiseksi jotta voitaisiin nahda milta siella naytti sata vuotta sitten. Loytyi eri kasitoiden ja ammattien harjoittajien taloja jne jne.
Sanoivat etta talta siella naytti kun Sokaku Takeda aikanaan kutsuttiin sinne kouluttamaan paikallisia poliisivoimia lukuisia rikollisia vastaan. Paastiin siis taas koskettamaan Daitoryun juuria.
Sielta loytyi mm vanha dojo, jossa japanilaisten ystaviemme seura kay pari kertaa vuodessa harjoittelemassa juhlatreenit. Tunnelma oli aikamoinen. Nahtiin millaisella dojolla ne harjoitteli sata vuotta sitten. Pari kendopukua oli viela telineissa miekat kadessa.
Kylasta loytyi myos pieni shintopyhakko ja zenbuddhalainen, hieman uudemmalta nayttava pyhakko missa kaytiin istahtamassa perseellamme hetkeksi.
Illalla paadyimme N:n kotiin missa sen aiti teki meille tajuttoman juhla-aterian. Talo oli valtava, kaunis ja ruokaa virtasi sita mukaa kun sita sai syotya. Pelattiin jotain paikallista palikkapelia jonka I oli ostanut kaupasta matkamuistoksi.
Vaikkei ole ehtinyt kirjoittaa mita kaikkea Sapporossa on tapahtunut, nyt aikamme taalla on taynna, ja tanaan lahdemme lentokoneella ja junalla kohtia Kyotoa jossa vietame kolme paivaa ennen kotiinpaluuta. Siella on kuulemma yli kaksikymmenta astetta lamminta, eli paljon lampimampaa kuin taalla.
Tuntuu etta reissu on mennyt silmanrapayksessa.
Sanoivat etta talta siella naytti kun Sokaku Takeda aikanaan kutsuttiin sinne kouluttamaan paikallisia poliisivoimia lukuisia rikollisia vastaan. Paastiin siis taas koskettamaan Daitoryun juuria.
Sielta loytyi mm vanha dojo, jossa japanilaisten ystaviemme seura kay pari kertaa vuodessa harjoittelemassa juhlatreenit. Tunnelma oli aikamoinen. Nahtiin millaisella dojolla ne harjoitteli sata vuotta sitten. Pari kendopukua oli viela telineissa miekat kadessa.
Kylasta loytyi myos pieni shintopyhakko ja zenbuddhalainen, hieman uudemmalta nayttava pyhakko missa kaytiin istahtamassa perseellamme hetkeksi.
Illalla paadyimme N:n kotiin missa sen aiti teki meille tajuttoman juhla-aterian. Talo oli valtava, kaunis ja ruokaa virtasi sita mukaa kun sita sai syotya. Pelattiin jotain paikallista palikkapelia jonka I oli ostanut kaupasta matkamuistoksi.
Vaikkei ole ehtinyt kirjoittaa mita kaikkea Sapporossa on tapahtunut, nyt aikamme taalla on taynna, ja tanaan lahdemme lentokoneella ja junalla kohtia Kyotoa jossa vietame kolme paivaa ennen kotiinpaluuta. Siella on kuulemma yli kaksikymmenta astetta lamminta, eli paljon lampimampaa kuin taalla.
Tuntuu etta reissu on mennyt silmanrapayksessa.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Aiki budo
Niin paljon tekemista ettei ehdi kirjoittaa, saati muistaa mita tapahtui eilen. Kayty syomassa eri paikoissa, treenattu, osallistuttu isoon budoseminaariin, tehtiin oma budonaytos, kaytiin katsomassa Sapporon makihyppypaikalla, mentiin Sapporon korkeimpaan rakennukseen 35. kerrokseen syomaan jnejne. Oli kiva viimein paasta treenaamaan koko japanilaisen porukan kanssa. Taalla nakee etta on paikallinen lomaviikko, kaduilla pyorii humalaisia japanilaisia puvut paalla ja tulee heittamaan lapyskaa kun ei selvana uskalla.
K-sensei kutsui meidat kotiinsa jossa tarjosi teeta seremoniallisesti. Vedettiin vahan vapaamman kaavan mukaan, normaalisti se kestaa kai useamman tunnin niin etta siina ehtii hajota polvet ja paa. Tosi lampimasti nama ihmiset ottaa vastaan.
Ostin sadan jenin kaupasta varvassukat alle euron hintaan. Naa on aika kivat, en ole ennen tammosia kayttanut mutta voi olla etta pitaa hakea pari paria lisaa kun nain halvalla lahtee.
Alkaa jaat sulaa ja illalla mentiin syomaan ja juomaan yhdessa. Alkaa mestaritkin nakojaan olemaa vahan renompia kun saa pari olutta. Taalla on kovin samanlaista kuin kotona Suomessa. Ikaan kuin kaikki samat asiat, mutta hieman eri tavalla. Ainoa asia mista selkeasti Suomi voisi ottaa oppia on siisteys ja jarjestys. Pelkistetty kulttuuri antaa perspektiivia naihin asioihin. Naiden kavereiden kanssa kun harjoittelee, oppii aika nopeasti. Tassa on viela pari paivaa harjoittelua, sitten lahdemme kohti Kyotoa missa vietamme kolme paivaa ennen kotiinpaluuta.
Koska meidan seurassa joitain ihmisia kiinnostaa zazen, suurmestari joka on itsekin kiinnostunut zen-meditaatiosta kertoo valilla kuinka paljon yhtalaisyytta on tekemamme aiki-tekniikan ja zazenin valilla. Onneksi on joskus tullut istahdettua zafulle, se auttaa ymmartamaan myos sita mita harjoitellaan dojolla. Silla aikaa kun me harjotieltiin, naiset oli kaupungilla kiertamassa ja harjoittelemassa kalligrafiaa jonkun naisen kanssa joka ei puhunut yhtaan englantia.
Hulluimmat lahtivat viela iltabileiden jalkeen jatkoille jonnekin karaoke-paikkaan, itse ajattelin etta osaan arvostaa jo hieman lepoa jos sita jostain raosta loytyy ja paatin lahtea nukkumaan. Huomenna on paljon treenia taas.
lauantai 1. toukokuuta 2010
Pikku-Ukkonen
Ei olla vielakaan nukuttu tarpeeksi. Henki lahtee kohta taivaaseen ja jarki ties mihin. Onneksi pehmoset aiki-tekniikat toimii paremmin vasyneena kun ei ole mitaan fyysista voimaa.
Eilisen paivan kohokohtiin kuului shinto-temppelissa vierailu. Ilmeisesti paikka oli saman Aizu-klaanin peruja josta tama kyseinen Daitoryu-tyylisuuntaus on lahtoisin sukupolvia sitten.
Pappi joka naytti paikkoja vaikutti aika epelilta. Se kuulemma harjoittelee miekkaa ja jousta semmosten kavereiden kanssa ettei sinne ihan kaikki tietaan loyda. Oli se sen oloinenkin. Kaveri oli kuin jostain tuulesta tehty henkays.
Esitteli meille puhdistumisrituaalit ja paikkoja temppelista. Kumarrettiin Pikku-Ukkoselle ja tsiigattiin ku se heilutteli miehenmittaista puupatukkaa, sellaista hillitonta jotkaletta. Se tekee kuulemma joka paiva tuhat liiketta silla kauhealla puupalikalla niin tulee sitten tyhja mieli. Pieni satori. Sitten se muuttuu kevyeksi.
Illalla paastiin viimein tapaamaan koko japanilaisten harjoittelijoiden joukko. Oli tosi hyvat fiilikset harjoitella yhdessa. Harjoiteltiin taman paivan seminaarin demonstraatioiden tekniikoita, pikkulapset heittelivat meita aika patevin ottein. Kaverit hohkaa.
Illalla oli pakko ottaa pari sarkylaaketta ja kayda viela ennen puoltayota kuumassa lahteessa hakemassa apua. Se on ihmelaaketta.
Tanaan on edessa yksi paivan kohokohdista, eli Daitoryu-seminaari jonne tulee kasittaakseni kaiken maailman jehuja ympari maailmaa ja myos lajien edustajia Japanista. Tehdaan siella myos embutakai eli oma naytos. Taitaa vahan jannittaa. Onneks on nollat taulussa.
Eilisen paivan kohokohtiin kuului shinto-temppelissa vierailu. Ilmeisesti paikka oli saman Aizu-klaanin peruja josta tama kyseinen Daitoryu-tyylisuuntaus on lahtoisin sukupolvia sitten.
Pappi joka naytti paikkoja vaikutti aika epelilta. Se kuulemma harjoittelee miekkaa ja jousta semmosten kavereiden kanssa ettei sinne ihan kaikki tietaan loyda. Oli se sen oloinenkin. Kaveri oli kuin jostain tuulesta tehty henkays.
Esitteli meille puhdistumisrituaalit ja paikkoja temppelista. Kumarrettiin Pikku-Ukkoselle ja tsiigattiin ku se heilutteli miehenmittaista puupatukkaa, sellaista hillitonta jotkaletta. Se tekee kuulemma joka paiva tuhat liiketta silla kauhealla puupalikalla niin tulee sitten tyhja mieli. Pieni satori. Sitten se muuttuu kevyeksi.
Illalla paastiin viimein tapaamaan koko japanilaisten harjoittelijoiden joukko. Oli tosi hyvat fiilikset harjoitella yhdessa. Harjoiteltiin taman paivan seminaarin demonstraatioiden tekniikoita, pikkulapset heittelivat meita aika patevin ottein. Kaverit hohkaa.
Illalla oli pakko ottaa pari sarkylaaketta ja kayda viela ennen puoltayota kuumassa lahteessa hakemassa apua. Se on ihmelaaketta.
Tanaan on edessa yksi paivan kohokohdista, eli Daitoryu-seminaari jonne tulee kasittaakseni kaiken maailman jehuja ympari maailmaa ja myos lajien edustajia Japanista. Tehdaan siella myos embutakai eli oma naytos. Taitaa vahan jannittaa. Onneks on nollat taulussa.
perjantai 30. huhtikuuta 2010
Jazzia ja aikia
Taalla on niin hauskaa ja ihmeellista etta jetlagista huolimatta tahtoo jaada younet vahan lyhyiksi. Eilisten treenien lisaksi ohjelmaan kuului yleista palloilua. Toiset kavi ostoskeskuksissa ostamassa tuliaisia, koyhimmat odotetaan reissun loppupuolelle ennenkuin tarkistetaan taloustilanne tuliaisten suhteen. Tuolta loytyy jotain sadan jenin kauppoja joista saa kaikea pikkuroijua maan ja taivaan valilta, sielta porukka on ostanut tuliaisia.
Kasvisruoan loytaminen on yllattavan vaikeaa. Meren otukset lasketaan taalla kasviksina. Yhtena paivana kesti joku puoli tuntia kun yritettiin nalkaisina selittaa ettei haluta lihaa. Lista tuotiin edes takas muutaman kerran, ja loppujen lopuksi eteen iskettiin jotain perunoita ja limaisia ankeriaita. Vihrean teen makuinen jaatelo oli myos aika janna.
Illalla M johdatti meidat paikallisen jazzbaariin jossain kellarissa. Siella tilattiin koko jengille jaettavaksi pullolinen japanilaista viskia ja livebandi oli ihan mehuissaan kun sai nain paljon yleisoa. Kaytiin myos kysymassa viereisesta zen-luostarista jos paastaisiin joku paiva istumaan niiden kanssa mutta meilla on juuri samana paivana daitoryu-seminaaria. Ehka myohemmin paluumatkalla Kyotossa loyty mahdollisuus paasta zen-luostariin fiilistelemaan. Paikallisessa zen-temppelissa on muuten aika hurjan nakoiset patsaat portilla vartioimassa. Paljon tuimempia kavereita kun noi kaiken maailman Avalokiteshvarat ja Tarat.
No mestari sanoo etta me harjoitetaan kuitenkin actionzenia, joten mitas sita istumaan kun voi liikkuakin. Naiset saivat ikebana-opetusta silla aikaa kun me oltiin paiskomassa toisiamme mattoon. K sanoi etta paikallisessa kodissa jossa ne treenasi kukkien asettelua oli jotenkin feng shuit niin kohdillaan etta loysi itsekin hetkeksi sielta mielenrauhan, mika on aika harvinaista.
Hulluimmat lahti jazzbaarin jalkeen viel onseniin lillumaan. Me metsastettin vasyneena ja kiukkuisena ruokaa.
Taalla on kaikenlaisia hamaraperaisia kayttaytymissaantoja ja -tapoja joista ei ota selvaa kukaan, mutta tosi kohteliasta ja mukavaa porukkaa nama pikkujapsit yleisesti ottaen on. Rispectii.
torstai 29. huhtikuuta 2010
Dojo ja onsen
Kun viimein paastiin illalla punkkaan, ei tarvinnut paljon tapella etta saatiin unen paasta kiinni. Puolen yon aikaan herattiin virkeina ja loppuyo pyoriskeltiin pedissa ja kiroiltiin jetlagia. Aamupala sisaltyy hintaan, maisteltiin riisia, misokeittoa ja kaikenlaista epamaaraista mita oltiin laitettu tarjolle, kuten etikkaliemessa uitetuja luumuja jotka maistuivat salmiakille.
Kun aamupalat oltiin saatu kurkusta alas suunnattiin dojolle. Se sijaitsi jossain urheiluhallin nakoisessa paikassa, mutta itse dojo oli aika hieno. Tatamit oli tietty ja puuntuoksuiset paneliseinat. Ulkona huutaa jattilaismaisia korppeja jotka kuulostavat ihan ihmisilta. Matoilla pyoriskely sai vahan kehoa auki ja olo normalisoitui hieman.
Paiva pyorittiin jossain paikalisessa Stockmannin nakoisessa puljussa ja syotiin. Illalla lahdettiin kylpylaan. Jos eilisillan hotellin pikku-onsen oli hieno, tama kylpyla oli aika luxoria. Luulin etta suomalaiset on tajunnut ton saunajutun mutta japanilaiset on kehittanyt hommaa astetta pidemmalle. Loytyy luonnonmukaiset kuumat lahteet. Vesi on nin kuumaa etta alkaa melkein liha kypsymaan. Saunahuoneita loytyi joka lahtoon eri lampotiloilla. Oli aika siistia kayda 46 asteiseen huoneeseen, heittaa pyyhe kivilattialle ja kayda siihen makaamaan ja fiilistella kun kohta alkaa hiki valua. Saunahuoneita oli mutta loylya ei heitetty. Ei, se voi olla vaarallista!
Samasta paikasta saatiin poperot naamaan ja koko show venyi puoleen yohon.
Huomenna pitaisi jaksaa herata aamulla treenaamaan.
Ei muuta.
Kuitti.
Kun aamupalat oltiin saatu kurkusta alas suunnattiin dojolle. Se sijaitsi jossain urheiluhallin nakoisessa paikassa, mutta itse dojo oli aika hieno. Tatamit oli tietty ja puuntuoksuiset paneliseinat. Ulkona huutaa jattilaismaisia korppeja jotka kuulostavat ihan ihmisilta. Matoilla pyoriskely sai vahan kehoa auki ja olo normalisoitui hieman.
Paiva pyorittiin jossain paikalisessa Stockmannin nakoisessa puljussa ja syotiin. Illalla lahdettiin kylpylaan. Jos eilisillan hotellin pikku-onsen oli hieno, tama kylpyla oli aika luxoria. Luulin etta suomalaiset on tajunnut ton saunajutun mutta japanilaiset on kehittanyt hommaa astetta pidemmalle. Loytyy luonnonmukaiset kuumat lahteet. Vesi on nin kuumaa etta alkaa melkein liha kypsymaan. Saunahuoneita loytyi joka lahtoon eri lampotiloilla. Oli aika siistia kayda 46 asteiseen huoneeseen, heittaa pyyhe kivilattialle ja kayda siihen makaamaan ja fiilistella kun kohta alkaa hiki valua. Saunahuoneita oli mutta loylya ei heitetty. Ei, se voi olla vaarallista!
Samasta paikasta saatiin poperot naamaan ja koko show venyi puoleen yohon.
Huomenna pitaisi jaksaa herata aamulla treenaamaan.
Ei muuta.
Kuitti.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Pienten vinosilmien maa
Siirtymavaihe on ohi. Matkaa tehtiin melkein vuorokausi. Herattiin aamulla, puolen paivan jalkeen lentokentalle ja lahto viiden aikaan. Lento kesti yhdeksan tuntia Osakaan, mutta onneksi Finnairilla on hyvat tarjoilut. Sijoitin jo heti alkuun punaviinit rinnuksille ja kaytiin pyytamassa uusia juomia sita mukaa kun meinasi paasta suu kuivumaan. Koneessa paasi vapaasti liikkumaan ja siella alkoi olemaan siina maarin perinteinen kapakkatunnelma etta miehiston piti kayda jos sanomassa I:lle ja A:lle etta lopettaa sen metelin ja kadenvaannon, jotkut haluaa nukkua.
Ei kannata juoda paljon alkoholia jos matkustaa. Jos aikavyohykkeet muuttuu, kosminen sateily taittuu eri kulmassa ja jetlagi tekee laskuhumalasta ja krapulasta murhaavan. Viimein kuitenkin selvittiin Osakaan, josta parin tunnin lento Sapporoon ei tuntunut enaa aiemman rinnalla miltaan. Turbulenssikin lahinna viihdytti kun Japan Airlines natisi liitoksissaan.
Perilla bussiin, nuokuttiin varmaan joku kolme varttia ja viimein paastiin hotellille. Vasyneena olin saanut myos ruoat leviamaan olkalaukkuun, tukin lavuaarin paperilla ja pudotin matkatavaroideni avaimet WC:ponttoon. Hieman vasynyt meininki.
WC:sta loytyy aika hifit pontot. Nappia painamalla saa omat suihkut miehille ja naisille, miehet saa valita kuuman suihkun anukseen tai kylman suihkun kasseille. Japanilaiset osaa pitaa anuksista huolta.
Eipa tassa muuta kuin misokeitot naamaan ja onseniin. Onsen on luonnollinen kuuma lahde, keittovesi pulppuaa maan alta. Meidan hotellissa sattumoisin on pieni luomuallas. Se on aika pelastaja pitkan matkan jalkeen, ja todennakoisesti illalla treenien jalkeen. Se on ihan oma juttunsa, melkein kuin sauna muttei ihan. Veden lammonjohtavuus on kuulemma parempi kuin hoyryn. Viikingeilla taisi olla joku vihi tasta.
Ei kannata juoda paljon alkoholia jos matkustaa. Jos aikavyohykkeet muuttuu, kosminen sateily taittuu eri kulmassa ja jetlagi tekee laskuhumalasta ja krapulasta murhaavan. Viimein kuitenkin selvittiin Osakaan, josta parin tunnin lento Sapporoon ei tuntunut enaa aiemman rinnalla miltaan. Turbulenssikin lahinna viihdytti kun Japan Airlines natisi liitoksissaan.
Perilla bussiin, nuokuttiin varmaan joku kolme varttia ja viimein paastiin hotellille. Vasyneena olin saanut myos ruoat leviamaan olkalaukkuun, tukin lavuaarin paperilla ja pudotin matkatavaroideni avaimet WC:ponttoon. Hieman vasynyt meininki.
WC:sta loytyy aika hifit pontot. Nappia painamalla saa omat suihkut miehille ja naisille, miehet saa valita kuuman suihkun anukseen tai kylman suihkun kasseille. Japanilaiset osaa pitaa anuksista huolta.
Eipa tassa muuta kuin misokeitot naamaan ja onseniin. Onsen on luonnollinen kuuma lahde, keittovesi pulppuaa maan alta. Meidan hotellissa sattumoisin on pieni luomuallas. Se on aika pelastaja pitkan matkan jalkeen, ja todennakoisesti illalla treenien jalkeen. Se on ihan oma juttunsa, melkein kuin sauna muttei ihan. Veden lammonjohtavuus on kuulemma parempi kuin hoyryn. Viikingeilla taisi olla joku vihi tasta.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Aivorakeet
Jaappaniin pitäisi lähteä about kuukauden päästä. Jännää tästä tekee se että yleensä olen tottunut maksamaan matkat etukäteen, tässä tapauksessa matkan maksaminen alkaa vasta sieltä palatessa. Töitä on ollut jostain syystä tosi vähän ja se näkyy siinä että kaikki säästöt meni vuokraan.
Mitäs Jaappanissa?
-Opettelemaan lukemattomia keinoja tappaa ihminen ääneti silmänräpäyksessä. Toisin sanoen, perinteistä japanilaista Daitoryu-taistelulajia harjoittelemaan.
Parempi puoliskoni lähti matkoille. Olen kuluttanut väljiä vapaapäiviäni kotona kissan kanssa. Siellä on aika hiljaista ja outo olo. Olen kieriskellyt jossain flegmaattisuudeksi kääntyneessä hedonismissa viime viikot ja nyt sumu tunkee jo korvista ulos ja joku huutaa päässä että pitäisi tuulettaa aivoja. Kävin kävelyllä. Auttoi.
ps. Ei mitään korkealentoisempia ajatuksia vieläkään. Sori.
Mitäs Jaappanissa?
-Opettelemaan lukemattomia keinoja tappaa ihminen ääneti silmänräpäyksessä. Toisin sanoen, perinteistä japanilaista Daitoryu-taistelulajia harjoittelemaan.
Parempi puoliskoni lähti matkoille. Olen kuluttanut väljiä vapaapäiviäni kotona kissan kanssa. Siellä on aika hiljaista ja outo olo. Olen kieriskellyt jossain flegmaattisuudeksi kääntyneessä hedonismissa viime viikot ja nyt sumu tunkee jo korvista ulos ja joku huutaa päässä että pitäisi tuulettaa aivoja. Kävin kävelyllä. Auttoi.
ps. Ei mitään korkealentoisempia ajatuksia vieläkään. Sori.
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Enkelipöly OD
"Eiks sun pitäis olla jo töissä?" Kohotan päätä ja katson kelloa. Vittu.
Kuteet ylle ja kamat kasaan höyrypäisenä. Heiteltyäni vähän esineitä ulostaudun asunnosta ja ulkona odottaa ydintalven tyyppinen näky. Kuitenkin nähtyäni muutaman ihmisen liikkuvan lumipyryssä huomaan ikäväkseni että kaikken toivon ihmiskunnan tuhosta voi toistaiseksi heittää. Kahlaan samoilla vuotavilla lenkkareilla polvia myöten lumessa kohti koneen orjuutta.
"Lumi yllätti VR:n" jnejne sama vanha juttu. Juna on puoli tuntia myöhässä ja kun se viimein lähtee liikkeelle, se jää vielä vartiksi raiteille seisomaan. Vieläkin vähän huonovointinen olo eilisillan sateenkaarenvärisistä viboista ja suitsukkeista.
Mielessä välkkyy painajaismaisia muistikuvia enkelitripille jääneestä nuoresta hipistä joka pitkästyttää juhlayleisöä jorisemalla tunnin siitä kuinka se maagisesti yhdistää avioparin aurat ja antaa hyväksyntänsä tälle henkiselle liitolle. Henkiselle siis nimenomaan, tässä ei ole kysymys mistään tavallisesta liitosta. Vaan henkisestä. Henkisestä. Spiritual. Tulee sellainen fiilis että ehkä ne ajattelee että joku kultaisen energian ylevin taso saavutetaan polttamalla suitsukkeita ja helisyttämällä näitä sanoja mahdollisimman moneen kertaan. Oih - henkinen avioliitto. Onneksi oli ilmaista viiniä.
Jossain vaiheessa joku kysyy että mikä minua oikein vaivaa kun pärskähän nauruun joka kerta kun joku mainitsee näistä Kultaisista Energioista. "Se on vaan katkera." Tai sitten olen vaan nähnyt noita astraalitirehtöörejä muutaman liikaa. Yritän pitää suuni kiinni ja keskittyä juomaan viiniä kaksin käsin etten myrkyttäisi ilmapiiriä enempää. Aviopari näyttää onnelliselta ja se hippi joka on jorissut tunnin hymyilee vähämielisen ja vaivaantuneen näköisenä aina kun toinen hemmo tulkkaa suomeksi sen höpinöitä.
M saa melkein tappelun aikaiseksi vanhemman tyypin kanssa. Se on viihdyttävää. Jos porukka sietää tota niin kyllä ne jaksaa minunkin alavirettä.
"Tässä rituaalissa eliminoidaan teidän elämästänne epävarmuus," selittää tirehtööri ja heiluttaa käsiään. "Ja elätte elämänne iloisina loppuun asti, Kultaisen Rakkausenergian syleilyssä," viimeistelen mielessäni. Kyllä kelpaa. Sen verran sain tiristettyä että onnistuin halaamaan ennen lähtöäni vaikka tekikin mieli juosta karkuun.
Kuteet ylle ja kamat kasaan höyrypäisenä. Heiteltyäni vähän esineitä ulostaudun asunnosta ja ulkona odottaa ydintalven tyyppinen näky. Kuitenkin nähtyäni muutaman ihmisen liikkuvan lumipyryssä huomaan ikäväkseni että kaikken toivon ihmiskunnan tuhosta voi toistaiseksi heittää. Kahlaan samoilla vuotavilla lenkkareilla polvia myöten lumessa kohti koneen orjuutta.
"Lumi yllätti VR:n" jnejne sama vanha juttu. Juna on puoli tuntia myöhässä ja kun se viimein lähtee liikkeelle, se jää vielä vartiksi raiteille seisomaan. Vieläkin vähän huonovointinen olo eilisillan sateenkaarenvärisistä viboista ja suitsukkeista.
Mielessä välkkyy painajaismaisia muistikuvia enkelitripille jääneestä nuoresta hipistä joka pitkästyttää juhlayleisöä jorisemalla tunnin siitä kuinka se maagisesti yhdistää avioparin aurat ja antaa hyväksyntänsä tälle henkiselle liitolle. Henkiselle siis nimenomaan, tässä ei ole kysymys mistään tavallisesta liitosta. Vaan henkisestä. Henkisestä. Spiritual. Tulee sellainen fiilis että ehkä ne ajattelee että joku kultaisen energian ylevin taso saavutetaan polttamalla suitsukkeita ja helisyttämällä näitä sanoja mahdollisimman moneen kertaan. Oih - henkinen avioliitto. Onneksi oli ilmaista viiniä.
Jossain vaiheessa joku kysyy että mikä minua oikein vaivaa kun pärskähän nauruun joka kerta kun joku mainitsee näistä Kultaisista Energioista. "Se on vaan katkera." Tai sitten olen vaan nähnyt noita astraalitirehtöörejä muutaman liikaa. Yritän pitää suuni kiinni ja keskittyä juomaan viiniä kaksin käsin etten myrkyttäisi ilmapiiriä enempää. Aviopari näyttää onnelliselta ja se hippi joka on jorissut tunnin hymyilee vähämielisen ja vaivaantuneen näköisenä aina kun toinen hemmo tulkkaa suomeksi sen höpinöitä.
M saa melkein tappelun aikaiseksi vanhemman tyypin kanssa. Se on viihdyttävää. Jos porukka sietää tota niin kyllä ne jaksaa minunkin alavirettä.
"Tässä rituaalissa eliminoidaan teidän elämästänne epävarmuus," selittää tirehtööri ja heiluttaa käsiään. "Ja elätte elämänne iloisina loppuun asti, Kultaisen Rakkausenergian syleilyssä," viimeistelen mielessäni. Kyllä kelpaa. Sen verran sain tiristettyä että onnistuin halaamaan ennen lähtöäni vaikka tekikin mieli juosta karkuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
