Ei olla vielakaan nukuttu tarpeeksi. Henki lahtee kohta taivaaseen ja jarki ties mihin. Onneksi pehmoset aiki-tekniikat toimii paremmin vasyneena kun ei ole mitaan fyysista voimaa.
Eilisen paivan kohokohtiin kuului shinto-temppelissa vierailu. Ilmeisesti paikka oli saman Aizu-klaanin peruja josta tama kyseinen Daitoryu-tyylisuuntaus on lahtoisin sukupolvia sitten.
Pappi joka naytti paikkoja vaikutti aika epelilta. Se kuulemma harjoittelee miekkaa ja jousta semmosten kavereiden kanssa ettei sinne ihan kaikki tietaan loyda. Oli se sen oloinenkin. Kaveri oli kuin jostain tuulesta tehty henkays.
Esitteli meille puhdistumisrituaalit ja paikkoja temppelista. Kumarrettiin Pikku-Ukkoselle ja tsiigattiin ku se heilutteli miehenmittaista puupatukkaa, sellaista hillitonta jotkaletta. Se tekee kuulemma joka paiva tuhat liiketta silla kauhealla puupalikalla niin tulee sitten tyhja mieli. Pieni satori. Sitten se muuttuu kevyeksi.
Illalla paastiin viimein tapaamaan koko japanilaisten harjoittelijoiden joukko. Oli tosi hyvat fiilikset harjoitella yhdessa. Harjoiteltiin taman paivan seminaarin demonstraatioiden tekniikoita, pikkulapset heittelivat meita aika patevin ottein. Kaverit hohkaa.
Illalla oli pakko ottaa pari sarkylaaketta ja kayda viela ennen puoltayota kuumassa lahteessa hakemassa apua. Se on ihmelaaketta.
Tanaan on edessa yksi paivan kohokohdista, eli Daitoryu-seminaari jonne tulee kasittaakseni kaiken maailman jehuja ympari maailmaa ja myos lajien edustajia Japanista. Tehdaan siella myos embutakai eli oma naytos. Taitaa vahan jannittaa. Onneks on nollat taulussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti