Viimeinen ilta Japanissa. Majatalon pitajat halusivat pitaa jonkuntyyppiset grillibileet, tehda meille vartaita ja kartsata niita murkinaksi. Tuossa alakerran oleskelutilassa on tulisija jossa ne paistoivat meille ekana aamuna kalaa.
Tulivuoren jumala ei ollut suotuisa. Taivas on kirkas ja pitaa lentaa kotiin. Tanaan haettiin vikat tuliaiset, huomenna edessa on parin tunnin junamatka lentokentalle ja sielta kymmenen tunnin lento kotiin. Paastaan ajassa taaksepain ja ollaan varmaan joskus iltapaivalla tai illalla kotona.
Tanaan on ollut ensimmainen sadepaiva, silti on ollut mukavan lamminta taalla Kiotossa. Ei tekisi mieli lahtea, arjen kita odottaa.
maanantai 10. toukokuuta 2010
lauantai 8. toukokuuta 2010
Juosten kumarrettu zen
Ihmeen kaupalla paadyttiin J:n ja I:n kanssa Sokokuji temppelille harjoittamaan zazenia. Illalla kaveria lahti viela onseniin lillumaan kun tulin K:n kanssa hotellille tsillaamaan. Ajattelin etta jos kaverita jaksaa herata viela aamulla valvomisensa jalkeen, tulevat ne herattamaan mutkin.
Aamulla herasin siihen etta kaverit seisoo pedin paassa ja kyselee etta lahdetaanko etsimaan zendoa. Meilla oli epamaaraiset merkinnat kartassa ja lahdettiin randomilla oikeaan ilmansuuntaan. Piti vahan juosta mutta kyselemalla neuvoja paadyimme paikalle juuri viime minuutilla. Juostiin portista sisaan ja tehtiin pienet kumarrukset juostessa.
Naurava pappa oli ottamassa meita vastaan, viittoi sisaan ja neuvoi ottamaan sukat pois jalasta. Menimme huoneeseen jossa japanilainen hemmo neuvoi japaninkielella istuma asentoja ym muodollisuuksia. Hyvin parjattiin ottaen huomioon ettei kukaan siella puhunut englantia.
Seuraavaksi menimme isompaan saliin missa oli jengia istumassa. Istuuduttiin perseellemme ja kaveri loi palikoita yhteen niin etta meinasi huuto paasta. Sitten iskettiin kelloa ja oltiin paikoillamme.
Istuttiin pari puolen tunnin patkaa, valilla kellot soi ja jengi kaveli jonnekin. Ne oli varmaan pidemmalla retriitilla siella. Valilla sai gassholla pyytaa vahan kepilla pieksentaa etta pysyy hartiat rentona ja hereilla. Lopuksi tuli toinen jehu kertomaan jonkun stoorin japaniksi.
Mainio aloitus aamulle.
Aamulla herasin siihen etta kaverit seisoo pedin paassa ja kyselee etta lahdetaanko etsimaan zendoa. Meilla oli epamaaraiset merkinnat kartassa ja lahdettiin randomilla oikeaan ilmansuuntaan. Piti vahan juosta mutta kyselemalla neuvoja paadyimme paikalle juuri viime minuutilla. Juostiin portista sisaan ja tehtiin pienet kumarrukset juostessa.
Naurava pappa oli ottamassa meita vastaan, viittoi sisaan ja neuvoi ottamaan sukat pois jalasta. Menimme huoneeseen jossa japanilainen hemmo neuvoi japaninkielella istuma asentoja ym muodollisuuksia. Hyvin parjattiin ottaen huomioon ettei kukaan siella puhunut englantia.
Seuraavaksi menimme isompaan saliin missa oli jengia istumassa. Istuuduttiin perseellemme ja kaveri loi palikoita yhteen niin etta meinasi huuto paasta. Sitten iskettiin kelloa ja oltiin paikoillamme.
Istuttiin pari puolen tunnin patkaa, valilla kellot soi ja jengi kaveli jonnekin. Ne oli varmaan pidemmalla retriitilla siella. Valilla sai gassholla pyytaa vahan kepilla pieksentaa etta pysyy hartiat rentona ja hereilla. Lopuksi tuli toinen jehu kertomaan jonkun stoorin japaniksi.
Mainio aloitus aamulle.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Kiotoon
Eilen jai Sapporo taakse. Lensimme parin tunnin lennon Etela Japaniin Kioton kentalle josta jatkoimme viela junalla reilun tunnin Kiotoon.
Oli surku lahtea ja jattaa treenikaverit, mutta nyt on viela pari paivaa tsillailua Kiotossa ilman tahdittavia aikatauluja. Osa porukasta jai Sapporoon, meita lahti yhdeksan hengen kielitaidoton sakki tanne. N oli osannut varata meille paikan perinteisemman nakoisesta majatalosta jossa on kaikki tatamimattoja ja paperiseinia myoten, pieni sisapuutarha jne jne.
Heitettiin kassit huoneeseen ja lahdettiin metsastamaan syotavaa. Lopulta saatiin matot naamaan ja istuttiin alakerran oleskelutilaan missa pari japanilaista matkaajaa olivat juomassa. Iskettiin koko jengi siihen ja heti oli juhlat pystyssa. Yhdesta suunnasta kaadettiin sakea, yhdesta viskia ja yhdesta luumuviinia.
N oli maininnut etta yritamme paasta zendolle istumaan sunnuntaina. Miettivat varmaan etta noi on jotain sakezenin mestareita. Japanilaiset innostuivat kun sanottiin treenaavamme "aikidoa" (kukaan ei meinaa tunnistaa Daitoryua taalla) ja kohta oli kannivaannot pystyssa.
Aamulla paistoivat kalaa tuossa poydan aarella ja poydat oli taynna kippoja ja kuppeja joista loytyi mm paikallista herkkua nattoa, fermentoitua papua tai jotain hirveaa venyvaa madatettya poperoa.
Taalla on lampimampi kuin pohjoisessa, auringossa on ihan t paita keli. Suunnitelmissa olisi etsia tanaan puisto jossa voitaisiin vahan heilua, ja onsen johon voisi menna uittamaan kolottavia luita ja jumisia lihaksia.
Kiotoon
Eilen jai Sapporo taakse. Lensimme parin tunnin lennon Etela Japaniin Kioton kentalle josta jatkoimme viela junalla reilun tunnin Kiotoon.
Oli surku lahtea ja jattaa treenikaverit, mutta nyt on viela pari paivaa tsillailua Kiotossa ilman tahdittavia aikatauluja. Osa porukasta jai Sapporoon, meita lahti yhdeksan hengen kielitaidoton sakki tanne. N oli osannut varata meille paikan perinteisemman nakoisesta majatalosta jossa on kaikki tatamimattoja ja paperiseinia myoten, pieni sisapuutarha jne jne.
Heitettiin kassit huoneeseen ja lahdettiin metsastamaan syotavaa. Lopulta saatiin matot naamaan ja istuttiin alakerran oleskelutilaan missa pari japanilaista matkaajaa olivat juomassa. Iskettiin koko jengi siihen ja heti oli juhlat pystyssa. Yhdesta suunnasta kaadettiin sakea, yhdesta viskia ja yhdesta luumuviinia.
N oli maininnut etta yritamme paasta zendolle istumaan sunnuntaina. Miettivat varmaan etta noi on jotain sakezenin mestareita. Japanilaiset innostuivat kun sanottiin treenaavamme "aikidoa" (kukaan ei meinaa tunnistaa Daitoryua taalla) ja kohta oli kannivaannot pystyssa.
Aamulla paistoivat kalaa tuossa poydan aarella ja poydat oli taynna kippoja ja kuppeja joista loytyi mm paikallista herkkua natoa, fermentoitua papua tai jotain hirveaa venyvaa madatettya poperoa.
Taalla on lampimampi kuin pohjoisessa, auringossa on ihan t paita keli. Suunnitelmissa olisi etsia tanaan puisto jossa voitaisiin vahan heilua, ja onsen johon voisi menna uittamaan kolottavia luita ja jumisia lihaksia.
torstai 6. toukokuuta 2010
Kirsikanpuut kukkii pohjoisessa
Mentiin eilen kaymaan Sapporo Historical Villagessa. Ideana oli se etta kylan talot oli entisoity alkuperaisen nakoiseksi jotta voitaisiin nahda milta siella naytti sata vuotta sitten. Loytyi eri kasitoiden ja ammattien harjoittajien taloja jne jne.
Sanoivat etta talta siella naytti kun Sokaku Takeda aikanaan kutsuttiin sinne kouluttamaan paikallisia poliisivoimia lukuisia rikollisia vastaan. Paastiin siis taas koskettamaan Daitoryun juuria.
Sielta loytyi mm vanha dojo, jossa japanilaisten ystaviemme seura kay pari kertaa vuodessa harjoittelemassa juhlatreenit. Tunnelma oli aikamoinen. Nahtiin millaisella dojolla ne harjoitteli sata vuotta sitten. Pari kendopukua oli viela telineissa miekat kadessa.
Kylasta loytyi myos pieni shintopyhakko ja zenbuddhalainen, hieman uudemmalta nayttava pyhakko missa kaytiin istahtamassa perseellamme hetkeksi.
Illalla paadyimme N:n kotiin missa sen aiti teki meille tajuttoman juhla-aterian. Talo oli valtava, kaunis ja ruokaa virtasi sita mukaa kun sita sai syotya. Pelattiin jotain paikallista palikkapelia jonka I oli ostanut kaupasta matkamuistoksi.
Vaikkei ole ehtinyt kirjoittaa mita kaikkea Sapporossa on tapahtunut, nyt aikamme taalla on taynna, ja tanaan lahdemme lentokoneella ja junalla kohtia Kyotoa jossa vietame kolme paivaa ennen kotiinpaluuta. Siella on kuulemma yli kaksikymmenta astetta lamminta, eli paljon lampimampaa kuin taalla.
Tuntuu etta reissu on mennyt silmanrapayksessa.
Sanoivat etta talta siella naytti kun Sokaku Takeda aikanaan kutsuttiin sinne kouluttamaan paikallisia poliisivoimia lukuisia rikollisia vastaan. Paastiin siis taas koskettamaan Daitoryun juuria.
Sielta loytyi mm vanha dojo, jossa japanilaisten ystaviemme seura kay pari kertaa vuodessa harjoittelemassa juhlatreenit. Tunnelma oli aikamoinen. Nahtiin millaisella dojolla ne harjoitteli sata vuotta sitten. Pari kendopukua oli viela telineissa miekat kadessa.
Kylasta loytyi myos pieni shintopyhakko ja zenbuddhalainen, hieman uudemmalta nayttava pyhakko missa kaytiin istahtamassa perseellamme hetkeksi.
Illalla paadyimme N:n kotiin missa sen aiti teki meille tajuttoman juhla-aterian. Talo oli valtava, kaunis ja ruokaa virtasi sita mukaa kun sita sai syotya. Pelattiin jotain paikallista palikkapelia jonka I oli ostanut kaupasta matkamuistoksi.
Vaikkei ole ehtinyt kirjoittaa mita kaikkea Sapporossa on tapahtunut, nyt aikamme taalla on taynna, ja tanaan lahdemme lentokoneella ja junalla kohtia Kyotoa jossa vietame kolme paivaa ennen kotiinpaluuta. Siella on kuulemma yli kaksikymmenta astetta lamminta, eli paljon lampimampaa kuin taalla.
Tuntuu etta reissu on mennyt silmanrapayksessa.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Aiki budo
Niin paljon tekemista ettei ehdi kirjoittaa, saati muistaa mita tapahtui eilen. Kayty syomassa eri paikoissa, treenattu, osallistuttu isoon budoseminaariin, tehtiin oma budonaytos, kaytiin katsomassa Sapporon makihyppypaikalla, mentiin Sapporon korkeimpaan rakennukseen 35. kerrokseen syomaan jnejne. Oli kiva viimein paasta treenaamaan koko japanilaisen porukan kanssa. Taalla nakee etta on paikallinen lomaviikko, kaduilla pyorii humalaisia japanilaisia puvut paalla ja tulee heittamaan lapyskaa kun ei selvana uskalla.
K-sensei kutsui meidat kotiinsa jossa tarjosi teeta seremoniallisesti. Vedettiin vahan vapaamman kaavan mukaan, normaalisti se kestaa kai useamman tunnin niin etta siina ehtii hajota polvet ja paa. Tosi lampimasti nama ihmiset ottaa vastaan.
Ostin sadan jenin kaupasta varvassukat alle euron hintaan. Naa on aika kivat, en ole ennen tammosia kayttanut mutta voi olla etta pitaa hakea pari paria lisaa kun nain halvalla lahtee.
Alkaa jaat sulaa ja illalla mentiin syomaan ja juomaan yhdessa. Alkaa mestaritkin nakojaan olemaa vahan renompia kun saa pari olutta. Taalla on kovin samanlaista kuin kotona Suomessa. Ikaan kuin kaikki samat asiat, mutta hieman eri tavalla. Ainoa asia mista selkeasti Suomi voisi ottaa oppia on siisteys ja jarjestys. Pelkistetty kulttuuri antaa perspektiivia naihin asioihin. Naiden kavereiden kanssa kun harjoittelee, oppii aika nopeasti. Tassa on viela pari paivaa harjoittelua, sitten lahdemme kohti Kyotoa missa vietamme kolme paivaa ennen kotiinpaluuta.
Koska meidan seurassa joitain ihmisia kiinnostaa zazen, suurmestari joka on itsekin kiinnostunut zen-meditaatiosta kertoo valilla kuinka paljon yhtalaisyytta on tekemamme aiki-tekniikan ja zazenin valilla. Onneksi on joskus tullut istahdettua zafulle, se auttaa ymmartamaan myos sita mita harjoitellaan dojolla. Silla aikaa kun me harjotieltiin, naiset oli kaupungilla kiertamassa ja harjoittelemassa kalligrafiaa jonkun naisen kanssa joka ei puhunut yhtaan englantia.
Hulluimmat lahtivat viela iltabileiden jalkeen jatkoille jonnekin karaoke-paikkaan, itse ajattelin etta osaan arvostaa jo hieman lepoa jos sita jostain raosta loytyy ja paatin lahtea nukkumaan. Huomenna on paljon treenia taas.
lauantai 1. toukokuuta 2010
Pikku-Ukkonen
Ei olla vielakaan nukuttu tarpeeksi. Henki lahtee kohta taivaaseen ja jarki ties mihin. Onneksi pehmoset aiki-tekniikat toimii paremmin vasyneena kun ei ole mitaan fyysista voimaa.
Eilisen paivan kohokohtiin kuului shinto-temppelissa vierailu. Ilmeisesti paikka oli saman Aizu-klaanin peruja josta tama kyseinen Daitoryu-tyylisuuntaus on lahtoisin sukupolvia sitten.
Pappi joka naytti paikkoja vaikutti aika epelilta. Se kuulemma harjoittelee miekkaa ja jousta semmosten kavereiden kanssa ettei sinne ihan kaikki tietaan loyda. Oli se sen oloinenkin. Kaveri oli kuin jostain tuulesta tehty henkays.
Esitteli meille puhdistumisrituaalit ja paikkoja temppelista. Kumarrettiin Pikku-Ukkoselle ja tsiigattiin ku se heilutteli miehenmittaista puupatukkaa, sellaista hillitonta jotkaletta. Se tekee kuulemma joka paiva tuhat liiketta silla kauhealla puupalikalla niin tulee sitten tyhja mieli. Pieni satori. Sitten se muuttuu kevyeksi.
Illalla paastiin viimein tapaamaan koko japanilaisten harjoittelijoiden joukko. Oli tosi hyvat fiilikset harjoitella yhdessa. Harjoiteltiin taman paivan seminaarin demonstraatioiden tekniikoita, pikkulapset heittelivat meita aika patevin ottein. Kaverit hohkaa.
Illalla oli pakko ottaa pari sarkylaaketta ja kayda viela ennen puoltayota kuumassa lahteessa hakemassa apua. Se on ihmelaaketta.
Tanaan on edessa yksi paivan kohokohdista, eli Daitoryu-seminaari jonne tulee kasittaakseni kaiken maailman jehuja ympari maailmaa ja myos lajien edustajia Japanista. Tehdaan siella myos embutakai eli oma naytos. Taitaa vahan jannittaa. Onneks on nollat taulussa.
Eilisen paivan kohokohtiin kuului shinto-temppelissa vierailu. Ilmeisesti paikka oli saman Aizu-klaanin peruja josta tama kyseinen Daitoryu-tyylisuuntaus on lahtoisin sukupolvia sitten.
Pappi joka naytti paikkoja vaikutti aika epelilta. Se kuulemma harjoittelee miekkaa ja jousta semmosten kavereiden kanssa ettei sinne ihan kaikki tietaan loyda. Oli se sen oloinenkin. Kaveri oli kuin jostain tuulesta tehty henkays.
Esitteli meille puhdistumisrituaalit ja paikkoja temppelista. Kumarrettiin Pikku-Ukkoselle ja tsiigattiin ku se heilutteli miehenmittaista puupatukkaa, sellaista hillitonta jotkaletta. Se tekee kuulemma joka paiva tuhat liiketta silla kauhealla puupalikalla niin tulee sitten tyhja mieli. Pieni satori. Sitten se muuttuu kevyeksi.
Illalla paastiin viimein tapaamaan koko japanilaisten harjoittelijoiden joukko. Oli tosi hyvat fiilikset harjoitella yhdessa. Harjoiteltiin taman paivan seminaarin demonstraatioiden tekniikoita, pikkulapset heittelivat meita aika patevin ottein. Kaverit hohkaa.
Illalla oli pakko ottaa pari sarkylaaketta ja kayda viela ennen puoltayota kuumassa lahteessa hakemassa apua. Se on ihmelaaketta.
Tanaan on edessa yksi paivan kohokohdista, eli Daitoryu-seminaari jonne tulee kasittaakseni kaiken maailman jehuja ympari maailmaa ja myos lajien edustajia Japanista. Tehdaan siella myos embutakai eli oma naytos. Taitaa vahan jannittaa. Onneks on nollat taulussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
