PUUP PAAP tratta-tatta. Charlie Parker laukoo puhaltimestaan nuotteja kuin perhosia sarjatulella hurjistuneen rumpalin säestäessä vimmaisesti - voin melkein nähdä hikisen naaman rumpujen takana paahtamassa jossain New Orleansin savuisista jazz-klubeista kuin ekstaasin kourissa. Pian musiikki muuttuu laahaavaksi ja melankoliseksi. Ulkona sataa vettä. Yhdet lähti rantaan pelaamaan rantapalloa, onnea vaan kavereille. Parempi puolisko lähti hautajaisiin. Oli kuulemma loppujen lopuksi parempi etten mene mukaan, en edes muista mihin olen piilottanut pukuni jonka hommasin muutama vuosi sitten toisia hautajaisia varten.
Vettä tulee näköjään kuin saavista kaatamalla.
Mikähän saa ihmisen ampumaan itseään päähän täysin odottamatta? Olen minäkin ollut huonoissa muttei vielä ole tullut kiire lähteä täältä. Jotkut ihmiset näkevät vain umpikujan jolle ei tule loppua. Joitain näyttäisi riivaavan pohjaton synkkyys joka lakkaamatta nielee kaiken.
Ei mennyt montaa päivää kun kuulin että myös kaverin kämppis oli listinyt itsensä. Eräs tuttunikin hautoi juuri itsemurhaa, se on varmaan joku villitys tätä nykyä. Hän halusi päästä pois kaikesta mikä ahdisti, mikä lopulta tarkoitti kaikkea mahdollista. Tarvittaisiin yksinkertainen OFF-nappula.
Se tyyppi oli kiinnostunut buddhalaisuudesta. Sanoin sille että pitäisi oppia relaamaan. Ne sanoo että kysymys on tietämättömyydestä, että ei asiat ole niin pahasti kuin miltä näyttää, että ota relasti vaan. Jostain syystä se ei vain toimi silloin kuin pitäisi. Tilanteen tullen ei puheet kanna pitkälle, oli ne sitten Buddhan, Jeesuksen tai Karl Marxin suusta. Tarvitaan kai jotain perusinhimillistä kanssakäynnin taitoa. Koita nyt sitten olla avuksi kun itsekin kompuroi omiin jalkoihinsa.
Joka tapauksessa, näen asian ehkä vähän erikoisella tavalla. Jollain tavalla tuntuu että olen menettänyt uskoni pakotiehen. Kaikki näyttäisi osoittavan siihen että, niinkuin sanotaan, sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. No easy way out. Karma juoksee kintereillä kuin varjo. Hyvässä ja pahassa. Löytäkööt ne rauhan jotka sitä etsii.
perjantai 7. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti